Lennolla Skånessa

Jotakin suurviestisatsauksesta kertoo se, että suoraan lentokentältä hurautetaan yötreeniin. Mukana keimeissä oli kolme kuoppaposkista mustaa miestä, kaksi vain vähän massaa kerännyttä avokalliospesialistia Mynämäeltä, yksi VeVen alle 40 minuutin Pirkkolan jolkottaja, yksi puukkojunkkari Jyväskylästä ja yksi Pajula. Melkoinen sakki siis.

Radan alku sujui leppoisissa merkeissä porukalla kunnes kolmosrastilla otettiin koukkua. Mulla tosin jo välin lähtösuunta viirasi ja siihen päälle vielä piruetit pusikossa. Seuraavalle rastille mennessä horisontissa kiisi ainakin kolme superlamppua. Ei näin. Miksen peesannut oikeaa miestä?


Hieman ennen puoltamatkaa multa jäi allaolevaan karttaan mustalla merkitty "TuMe only" rasti käymättä ja hylsyhän siitä siis tuli. Tämän Ikiksen maastoradan tyylisen hajonnan turvin jäin yksin ja suuntasin kohti Kristianstad-Malmö moottoritien ylitystä.

Heti seuraavalla rastilla (allaolevan kartan yläosa) kävin tarkistamassa ylärinteen herneviljelmät ja pikkupalkoja näyttivät olevan. Tajusin tulleeni liian ylös rinteen jyrketessä ja havaittuani karttaa vihreällä ympyrkäisellä merkityt kiven ja kuviorajan. Pummin jälkeen yritin skarpata ja kaivaa palkoa nenästä.

Seuraava ylämäkiväli sujui mutta sitten alamäkivälillä tullessani rastinottoon kärrypolulle näin vihreällä merkityn polun ja samaistin alemman pinkin risteyksen kanssa. Unohdin täysin, että jos olisin pinkissä polunhaarassa niin myös kärrypolun yli pitäisi polun jatkua turkoosiin rinkulaan. Lisäksi siinä oli vielä se kuvioraja mutta ei sytyttänyt. Kirkonkellot soivat, kun pudotan väärään kuoppaan. Pikapysähdys ja tajuan olleellisen: missä on tuntuma takana olevaan asfalttitiehen? (keltainen soikio) Eipä siinä sitten muuta kuin kiltisti vaan rastille. TuMen kosmopoliitin norjalaisvahvistuksen kanssa mutistaan, että tökkii tökkii, todellakin. Rastilta ylämäkeen lähtiessämme näämme Terän miehen viiltävän alamäkeen.



Etten vallan keskittyisi pelkkiin pummeihin ja rastin väliin jättämisiin niin hehkutan vielä ylläolevassa kuvassa loppuradan avokalliopätkiä. Siellä tahtipuikon heiluttamiseen riitti tällainenkin tatuoitu teepussinnaru. Jos tän treenin perusteella ennustaisin niin sanoisin, että paras suomalaisjoukkue pukeutuu Tiomilassa mustaan, Jukolassa punamustaan ja Halikossa tummansinikeltaiseen.