keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Paluu yömetsään

Blogini hiljaiseloa on edesauttanut viime vuoden lokakuussa Smålandskavlenin yössä katkennut oikean polven patellajänne. Vamma tupsahti puskista ruotsalaisella avokalliolla täysin yllättäen eikä siinä sitten voinut muutakuin yrittää kuntoutua. Melkoinen seikkailu paluu yömetsään on ollutkin ja ehkä siitä joskus vielä kirjoitan. Tärkeämpää nyt on mehustaa eilisillan yösuunnistus comebackia Leppä(Tanhu)vaaran yöespoorasteilla.

Takavuosina on ollut useampiakin yötreenejä ennen SM-yötä mutta nyt mennään soitellen sotaan yhdellä treenillä. Kaikesta huolimatta treenin laatu oli kohdillaan, sparrasin yhtä viime vuosien takuuvarmaa yöviestitykkiä Vehkalahden Tuomas Mattilaa, jolta huhujen mukaan nykyään riittää joukkueeseen pääsemiseksi niin sanottu tekstiviestinäyttö. Maestron maine kiirii siis paikalle hyvinkin ennen kuin itse miestä edes näkyy. Sen verran jujutin vastustajaa että alkuverkassa puhuttiin pintakaasusta mutta innostuin sittenkin salaa vetämään täysillä.

Kartta oli päivitetty vanha kunnon Leppävaara, jossa muistini mukaan on itse Rauno Asikaisen käyrät viime vuosituhannelta. Yllätys yllätys, sama herra vastaa tänä vuonna SM-yön laatukartasta ja tuskinpa kokeneen kartantekijän oleellisen muodon pelkistystaito on ainakaan heikentynyt vuosien varrella.


Ja kuten arvata saattaa Leppävaaran maasto tarjoaa Tanhuvaaralaisia elementtejä niin mäkisyyden, runsaan uraverkoston ja yllättäen tihenevän kartalla valkoisen metsän suhteen. Kuntorastiradalta löytyikin reitinvalintaelementtiä ja muutama rasti tulikin otettua varmasti takakautta uraa lähimpää pisteeseen ja siitä suuntaputti lipulle. Muutenkin yritin nykyään muodissa olevan koulukunnan mukaan etsiä yöllä sujuvaa juoksureittiä, jotta todennäköisyys hitaaseen maastonkohtaan juuttumiseen pienentyisi. Taktiikka toimii erityisen hyvin, jos omaa lisäksi juoksuvoimaa. Tässä on vielä täällä päässä kehitettävää.


Ehkä viisikymmentäluvun suunnistusoppaissa vielä mainittiin onnen merkitys yösuunnistuksessa mutta nykyäänkin tuntuu että joskus kaikki vaan sujuu ja heijastimet osuvat silmiin. Ehkä onnen määrä on vakio, toivoa sopii etten käyttänyt kaikkea tauon aikana varastoon jäänyttä yöonnea kuntorasteilla Leppävaarassa vaan sitä riittäisi myös tulevan viikonlopun Tanhuvaaran SM-yöhön ja myöhemmin lokakuussa pidettävään perinteiseen yösuunnistusleiriin kohti ensi kevään Tiomilaa. Hope so tänä vuonna palaan ns. Patella-reissusta laivalla enkä yksityislentokoneella.