Ao. karttaan on punaisella merkitty reittini. Keltaisella on tuhrattu ne kohteet, jotka ennakoin /havainnoin (tai en muista ennakoinko, mutta ainakin havainnoin) ja vihreässä kohdassa tuijotin kompassia. Keltaiset kohteet ovat kaikki lähellä punaista viivaa, josta hiffasin vihdoin mikä onkaan se oleellisin ero yö -ja päivä-ässäilyn välillä. Yöllä näkee vähemmän, lähemmäs ja kapeamman alueen ja tilan taju on helposti puutteellinen. Reilu 150 yötreeniä tämän keksimiseen menikin eikä tän miettiminen taida koukkuja vähentää. Eli lisää treeniä vaan koneeseen. Vihreistä kompassisektoreista sen verran, että näköjään rastivälin alussa pidin suuntakontrollia ja sitten simpanssi unohtui kunnes ei ollut enää riittävän selkeitä nyhräysobjekteja saatavilla. Kartanluku on vaan niin kivaa.
Kohta alkaa kotimatka ja matkustan pois täältä Parman suunnistajalle hiukan kalseasta kaupungista kohti etelän lumettomia metsiköitä.
Meiningit jatkuu Etelä-Suomen yösuunnistusbaanoilla. Näkyy siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti