Puolimatkan krouvin kynnyksellä

Yösuunnistajan vuosi päättyy lokakuun lopulla Smålandskavleniin ja sitten alkaakin pian uusi into treenata kohti puolen vuoden päästä pidettävää Tiomilaa, tuota keväistä ruotsalaista yösuunnistusjuhlaa. Tiomilassa punnitaan miten harjoottelu on sujunut ja sitten herkistellään kohti keskikesän taianomaista klassikkoa, Jukolan Viestiä. Kesä menee rillutellessa kun päivänvaloa vaan riittää kunnes elokuussa lamppu kaivetaan taas kaapista ja alkaa satsaus SM-yöhön. Ja pian koittaakin taas kauden päättävä Smole ja sama toistuu.

Nyt on enää muutama yö jäljellä ennenkuin veri punnitaan tosi paikassa. Silleen on hieman epävarmat fiilikset, kun viimeisen viikon yöässäilyt ovat sujuneet joko keskikertaisesti, lähes nappiin tai sitten syvälle penkin alle. Mikäköhän noista osuu Tiomilaan? Ehkä eniten kuitenkin epäilyttää se, että Smonkun jälkeen yöharjoitusvarastoon on kertynyt vasta 30 treeniä kun esimerkiksi viime kaudella niitä oli Smålandskavlenista Tiomilaan yli 60 ja toissa kaudellakin yli 50. No näillä mennään nyt ja haluaisinkin uskoa kohtaloon, että tuleva suoritus on jo kirjoitettu tähtiin eikä siihen voi enää vaikuttaa. Kuitenkin mielessä on ajatuksia, että lähtömerkin jälkeen homma olisi jotenkin omissa käsissä.

Mutta nyt itse asiaan eli menneen viikon yösuunnistuksiin. Numero 28 jälkeen Smålkun oli Väransbyn ralli. Jo treeniin autoillessa totesin olevani vauhdin puolesta statisti. Yhtäkkiä taustapeiliin ilmestyi valkoinen Seatti vaikka hetki sitten peltoaukean läpi mennyt tie oli tyhjää täynnä. Muutaman kurvin Seatti jaksoi seurata punaista Nissania mutta sitten hurautti ohi ja katosi horisonttiin huolestuttavan vauhdikkaasti. Mastolle menevällä hiekkatiellä oli Seatista näkyvissä enää vain renkaanjäljet ja jäljistä pystyi päättelemään kuskin käyneen ennenkin tuolla yösuunnistamassa. Sen verran hienosti mutkat oli ennakoitu optimaallista ajolinjaa valiten.

Itse yötreeni oli aivan priimaa, yhteislähtö, paljon kovatasoista porukkaa, hieno lumeton maasto, täysikuu, emitit ja kaikki. Kyllä Lynx osaa. Tossulla tuli pataan niin metsässä kuin siis autotielläkin ja pummasin kolmosta yli minuutin. Vihreällä rinkulalla on merkitty kukkula, johon olisi pitänyt hakea tuntumaa ja sitten rastinotto olisi ollut helpompaa. Tämä treeni putoaa siis kategoriaan keskinkertainen. Eikä siinä vielä kaikki, paluumatkalla sama viattoman valkoinen Seatti pyyhälsi taas ohi ja katosi hetkessä horisonttiin. Noilla ajonäytöillä pitäisi kyllä Seattikuskille aueta paikka vaikka ihan Tion ykkösjoukkueeseen.

Numero 29 oli tällä kertaa Kevätyönviesti Naantalin Luonnonmaalla. Mun kohdalle osui kakkosjoukkueen kakkososuus vaikka toivoinkin mielessäni kolmatta tai neljättä osuutta, että olisi mahdollisimman pimeä. Pääsin matkaan hyvässä paikassa hieman ennen Parman kolmosen Ködeä ja KR ykkösen Martomaata. Taktiikka oli selvä, annan Martomaan vetää ja teen mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä Köden kanssa. Tää oli taas niitä keikkoja, kun kävi tuuri oikeissa paikoissa eivätkä pienet virheet kasvaneet isoiksi. Lisäksi Simolle sattui sama rata ja juuri kun olin putoamassa letkasta niin oksa pyyhkäisi Simon lampun päästä ja sain hengähdysaikaa Simon kiroillessa ja fiksatessa lamppuaan.

Muutenkin punamustan paidan perässä roikkuminen alkaa olla jo tuttua sillä näin Airilaa viime vuoden Smolkussa ja Hernelahden peesissä jolkotin vaihtoon viime kaudella niin Tiomilassa kuin Jukolassakin. Saapa nähdä sattuuko mulle Miilassa sama osuus kuin Martomaalle ja kerkiänkö peesiin. Jotenkin hirvittää sillä Tiomilassa on tuskin lampun fiksailutaukoja tiedossa. Anyway, Kevätyö sujui multa siis lähes nappiin ja kepsiviivaa kelpaa katsella myöhemminkin. Huippufiiliksen täydensi Suonpään Lassen tyylikäs kirivoitto nimimiehistä ja Parman kakkonen oli kuudes. Ei siis pöllömmin.

Paloheinä, tuo pääkaupunkiseudun Perstorp, näytti jälleen kerran mahtinsa ja jengi pummasi urakalla HS:n yötreenissä tiistai-iltana. Mä olin myös mukana hiomassa yösilmää muutaman Parmalaisen kanssa ja ainakin Deltalaisia sekä Lynxiläisiä vaikutti olevan treenissä isompikin kööri. Ei oikein tekisi mieli tätä numeroa 30 analysoida, enkä taida paljon jaksakkaan vaikka tässä olisi nyt todellinen kehittymisen paikka. Treenissä tuntui koko ajan, että lamppu ei oikein pysy päässä ja jouduin sitä säätämään. En pysynyt yhtään suunnassa ja rasteja pyörin ympyrässä. Reittipiirrosta en osaa piirtää. Lisäksi otin huolestuttavan lungisti koko ajan ja lähes kaikki kunnianhimo sujuvaan yösuunnistukseen oli kadonnut. Apua. Positiivista on se, että huonommin ei oikein voi enää mennä. Nyt täytyy kaivaa kadonnut itseluottamus syvältä penkin alta ja lähteä nöyrin mielin ruotsinmaalle. Akut lataukseen, kamat kassiin, salkku laivalta ja kaikki taitaa olla taas ihan kohdallaan. Tsihauttelemisiin!

Vain muutaman sekunnin tähden

"There are two kinds of people in the world my friend. Those who make mistakes and those who don't."

Orastava kevätflunssa kirvoittaa spekuloimaan harjoitteluni tulevaisuutta esimerkiksi virhemääräanalyysin kautta. Jos oletetaan insinöörimäisesti, että ero maailman kärkeen suunnistusjuoksussa on keskimäärin minsa per kilsa ja taitopuolella tappiota kertyy 30 sekuntia samalla matkalla. Kympin kisassa siis takkiin tulee yhteensä vartti. Jos nyt oletetaan lisää, että skarppaamalla taitopuolen treeniin olisi mahdollista puolittaa suunnistuspuolella jääminen 30 sekunnista 15 sekuntiin niin loppuaika paranisi saman tien siis huimat 2 ja puoli minuuttia. Eiköhän ton pitäisi motivoida analysoimaan virheitään yhä tarkemmin. Yleensä vaan se tuppaa olemaan niin, että virheseula on turhan väljä ja uskottelee itselleen että enhän mä tolla välillä oikein mitään koukkinut. Tuntuu, että mun rahkeet eivät oikein riitä alle viiden sekunnin resoluutioon, joten aika amatöörimäistähän seuraava analyysi on. Isot pojat miettii jo millisekunteja.


"When the chimes end, do your worst. Try and beat me darkness, just try."

K-1

Melko hyvin, pieni vauhdin jarrutus rastiympyrässä mutta putosin sittenkin suoraan rastille, ripaus tuuria siis ja hyvä niin. Ajanhukka alle 5 sekuntia.

1-2

Mutkittelua vähälumisempaa maastoa etsien, selkeä pysähdys rastiympyrässä rinteessä, kun rasti olikin yllättävän alhaalla. Ajanhukka 5 sekuntia.

2-3

Alku liian pitkään rinteessä ja pieni pysähdys, nopeammin alas polulle olisi pitänyt mennä. Rastinotto ok. Ajanhukka 5 sekuntia.

3-4

Reitinvalinta varman päälle mutta hieman liian aikaisin polulta varmistellen ja jyrkänteitä pitkin ylös. Rastinotto puikkoihin. Ajanhukka alle 5 sekuntia.

4-5

Katsoin oikeaa kiertoa mutta päätin vetää suoraan. Varsinais-suomalaisittain huipun kautta rinnekumpare katsoen notkoon, jotta tiedän olevani oikealla puolella tullessani "tyhjän" alueen jälkeiseen rastikumpareikkoon. Rastin takana oleva iso mäki unohtui ennakoida, taidon puutetta nähdä oleelliset. Pieni hidastus rastinotossa. Ajanhukka alle 5 sekuntia.

5-6

Ihan hyvin, rastinotto mäen laitaa ja bongasin kivikaksikon. Tästä en nyt ihan heti keksi tai muista mitään vauhdinhidastuksia tai pysähdyksiä. Täytyy hommaa kepsi, niin ei tarvii muistella. Ajanhukka alle 5 sekuntia.

6-7

Ensimmäinen selkeä virhe, tää voisi jotakuta taitoniekkaa hymyilyttää. Tarkoitus oli pudottaa rinteeseen hieman rastin vasemmalle puolelle mutta ilmeisesti vihreässä ajauduin liikaa vasemmalle enkä nähnyt keltaista ennen rastia. Matka tuli täyteen ja reilu pysähdys, rinne loppuu jo, kivi, avokallio, fiilis vasemmalla olosta ja korjaus rastille suoraan. Ketutti. Ajanhukka 20 sekuntia.

7-8

Reitinvalinta oikealta polkuja kierrellen, tulee vähän hiottua juoksuaskelta eikä vain kahlattua hangessa. Tää väli meni nappiin enkä nyt lähde niuhottamaan hetken epävarmuudesta, kun mustalta tieltä ei polun risteystä meinannut kuulua siinä vaiheessa kun sitä jo odotin. Ajanhukka alle 5 sekuntia.

8-9

Osaksi samoja jälkiä kuin kasille. Rastinotto hieman oikealta puskasuojuotin päästä, jotta vihreän läpi tultuani tiedän heti mennä hieman vasemmalle ja napata leiman sujuvasti. Hidastin vauhtia havaittuani peuran kiiluvat silmät juuri ennen rastiottoa, joten siitä vois jotain laskea. Ajanhukka alle 5 sekuntia.

9-10

Reitinvalinnassa epäilyttää ässän tekeminen eli juokseminen molemmilla puolilla rastiväliviivaa ja kaukana siitä. Se ei yleensä Suomessa kannata. Mutta jotenkin vaan teki mieli juosta ladulla vaikka kiukkuisia hiihtäjiä siellä vastaan suihkikin. Rastinotossa pieni vauhdin pudotus, kun heijastin luurasi kiven takana ja piti varmistaa ensin, että syöksyn oikealle kivelle. Ajanhukka alle 5 sekuntia.

10-11

Polun mutkasta lähdin suoraan ja tajusin myöhemmin, että olisi pitänyt jatkaa polkua ja ottaa rasti vasemman kautta. Näin lähdinkin sitten lopulta tekemään mutta olin hyvin epävarma noustessani linjalle ja nähdessäni kivikaksikon niin oikealla kuin vasemmallakin. Kartasta löytyi kolme kaksikkoa, joten mietitytti, että korjasinko tarpeeksi vasemmalle ja silloin oikean puoleinen olisi se oikea. Peilasin matkaa huipulle ja valitsin sitten oikean kivikaksikon. Ajanhukka 10 sekuntia.

11-12

Alku taas latua ja sitten suunnalla. Kivutessani rastimäkeen hieman epävarmat fiilikset mutta luin itseni kiinni jyrkänteistä. Fiilis oikealla olemisesta auttoi. Ajanhukka 5 sekuntia.

12-13

Pientä häröilyä polkujen kanssa ennen luistinrataa, tarkistin rastimääritteen, kumpareiden väli siis. Pieni koukkaus vasemmalta suoraan lipulle. Ajanhukka 5 sekuntia.

13-14

Teeveestä tuttu väli. Muistin Huippuliigan lähetyksestä, että helposti ajautuu vasemmalle ja vahdinkin kompassia tarkasti. Peitteistä ennen rastia mutta osuin suoraan vaikka yritin vetää varman päälle vähän oikealle. Kiveä en nähnyt. Selkeesti auttoi, kun skarppasi tietoisesti tai sitten vaan kävi säkä. Treenin ensimmäinen nollaväli ja siihen ne sitten jäivätkin.

14-15

Alkuväli hyvin paitsi pieni pysähdys rinteessä ennen polkua, olin hieman sekaisin suunnista. Rastinotossa kartanlukuvirhe eli luin supan kumpareeksi ja kun mäkeä ei kuulunut niin vedin pitkäksi polunristeykseen. Kellot kyllä soivat mutta eihän sitä malta. Ajanhukka 20 sekuntia.

15-16

Keskittyminen klassisen vajavaista pummin jälkeen, ensin töksäytin polkua ladulle ja myöhemmin ladulta liian aikaisin väärää polkua. Pieni pysähdys ja korjaus. Rastinotossa myös pientä epävarmuutta. Huono fiilis jäi. Ajanhukka 15 sekuntia.

16-M

Pientä pihasprinttiä maaliin, maltoin katsoa kartasta maalin tarkan sijainnin talon kulmalla.

Virheitä kertyi siis yhteensä 85 sekuntia 6.4 kilometrin matkalla mikä tekee hieman yli 13 sekuntia per kilometri ja hieman yli 5 sekuntia per rasti. Tässä on siis laskettu vain virheet, jotka ylittävät viisi sekuntia yhdellä rastivälillä. Jostain oon kuullu, että maajoukkuemiehillä virheet painuvat ehdottamasti alle 10 sekunnin per kilometri joten ihan lupaavaahan toi tulos siinä valossa on. Seulassa on tietenkin aina tiukentamisen varaa, nythän en kehdannut edes myöntää tai saati piirtää ihan kaikkia kämmejäni. Mutta niinhän se menee, hyvä alku tämäkin. Joku toinen kerta täytyy sitten miettiä miten noita pummeja voisi vähentää tai ainakin pienentää riskiä. Mutta onhan se niinkin, että pikkasen saa koukkia jos vaan tossu kulkee. Joten paras vaan meikäläisen satsata taitopuolelle jatkossakin.

"Didn't hear what the bet was?"

"Your life."

Yösuunnistuksen jälkiromantiikkaa

"Tyynenä, kaukaisuudessa sinertävänä kiertyi hänen ympärilleen metsäinen, avara maailma, ja laskeutuva aurinko lännen reunalta valeli kultaisella ruskollaan noita vanhoja, takkukarvaisia kuusia vuoren harjanteella."

Klaukkalan vesitornilta ei ole kuin kivenheitto Palojoelle, joten eiköhän tää ollut ihan osuva aloitus. Tai ainakin väkisinväännetty. Takkukarvasta en tosin tiedä mutta ainakin lunta piisasi. Ja aika paljon mäntyjäkin oli. Paremmin toi lainaus sopii sinne minne se oikeasti kuuluukin eli Sipoon Söderängenin eteläpuolen jyrkkäpiirteisille kuusikkomäille. Siellä on takkukarvaakin.

Ja kuten arvata saattaa homman nimi oli Rajamäen Rykmentin pitämä yöharjoitus Nurmijärvellä, tuolla Seitsemän Veljeksen synnyinpitäjässä. Järjestelyt olivat viimeisen päälle särmät. Osallistujat saivat numerot rintaansa ja kartat oli nidottu numeroittain puiseen karttatelineeseen. Rasteilta löytyi niin heijastimet kuin pikku rastiliputkin sekä emitit. Rata koostui neljästä hajontalenkistä ja matkaa kertyi hieman yli kuusi kilometriä. Kyllä kelpasi varsinkin kun ekan lenkin jälkeen pahimmissa kinoksissa oli kunnon urat ja selvimmät jäljet johtivat nätisti suoraan rasteille. Olin jo ehtinyt elätellä toiveita nousukunnostani mutta tohon vesitornin mäkeen ne unelmat hyytyivät yhä uudestaan. Pitäisiköhän siirtää tähtäin suosiolla vaan Jukolaan ja mennä laivalla Tiomilaan, jos vain joukkueeseen valitaan.

Ekalla lenkillä pummasin kolmosta, kiersin nenää liikaa oikealta enkä korjannut tarpeeksi takaisin. Seuraava luunkova Keun kasvatti heti Hairilan ja Rusasen jälkeen kuittasi mut tyylipuhtaasti. Ja seuraavalla välillä yritti heti karkuun. Niin sitä pitää nuoruuden innolla. Pistäkää nimi mieleen, Santtu Sainio. Reittipiirroksia en jaksa nyt kyhätä, kaikkihan tuolla juoksivat suunnilleen samoja jälkiä. Muutenkaan ei ole hyvä liikaa nyhrätä karttojen parissa, ettei vaan totuus unohdu.

Heti toisen kierroksen ykkösvälillä sorruin oravapolkuvirheeseen, kun suunnistin aluksi suoraan kakkoselle. Huomasin kuitenkin kämmini mäen alla menevällä polulla ja kipusin siitä sitten rastille pummaten sitä kiireessä lähes minuutin. Ei tota nyt oikein voi selitellä ja sehän ketuttaa.

Kolmannella lenkuralla pääsin sitten nauttimaan vesitornin mäestä kunnolla, kipusin polkua samasta jyrkästä kohdasta kahdesti. Ykköselle mennessä meni kävelyksi hieman myöhemmin kuin neloselle könytessä. Kumma kyllä vaikka ura olikin jo leveämpi.

Viimeisellä lenkillä katsoin ykkösvälille polkukiertoa oikealta mutta päätin kuitenkin tampata suoraan ja fiilistellä vesitornia vielä kerran. Tää lenkki taisi olla kaikilla viimeisenä sillä jälkiä oli huomattavasti vähemmän. Kolmoselle löysin reitin tiheikössä, josta kukaan ei ollut mennyt ja lunta oli lähes polveen asti. Ei oo todellista, kävelyksi meni loivaan ylämäkeen. Viimeisessä penkassa vitoselle sitten katkesi kamelin selkä ja reidet kramppasivat, laitoin kunnolla kävelyksi ja otin rastin tällä kertaa tarkasti. Olis ollu kiva nähdä isoja poikia tässä nousussa, miten tossu olisikaan noussut. Ehkä tää oman kunnon dissaaminen saa jo riittää, selvisinhän tästä kuitenkin pari minsaa alta tunnin ja erään toisen seuran Tiomila ykkösjoukkuekandidaatti jäi kolme. Siinäpä on meijän manakereille ihmettelemistä. Jutun otsikko ehkä lupaili paljon mutta tää oli nyt tässä.

I don't want to live my life again

Perjantai-iltani alkoi rattoisasti Maunulan pieneläinhautausmaalta, kun kävin katsastamassa paikkaa rakkaalle mutta nyt jo niin elottomalle keuhkoapinalleni. Samalla pääsin osallistumaan ns. "almost VeVe only" yötreeniin, jonne sitten ilmestyikin yösuunnistajia kuuden eri seuran vermeissä. Yksityisyydensuojan takia henkilöitä kutsutaan jatkossa seuraavilla tuulesta temmatuilla lempinimillä (suluissa on mainittu reittipiirroksessa käytetty väri): Veve (ei havaintoja), Lynx (musta), IFK Göteborg (valkoinen), Essu (keltainen), Parma (sininen) ja Kyssä (violetti). Reitit eivät ehkä ihan pidä kutiaan sillä ne pohjautuvat yhden miehen hieman hapettuisiin havaintoihin ja arvailuihin. Ohjelmassa oli siis yösuunnistusvetoja, lähdöt pareittain parinkymmenen sekunnin välein, vikassa hiitissä yhteislähtö.

Ekaan vetoon kärjessä starttasivat IFK Göteborg ja aina niin varma Parma. Ykkösvälillä ei ilmeisesti oikein ollut mono syönnillään sillä jo rastilla niskaan hengittivät VeVe ja Lynx. Kärjen alamäki jatkui kakkosvälillä sillä suoremmalla reitinvalinnalla kaksikon kuittasi viimeisen parin Kyssä ja Essu. Mäen päältä Parma peesasi Essua vasemman kautta rastille hieman ennen enemmän oikealta menneitä Kyssää ja IFK Göteborgia. Kolmoselle Parma pelaa itsensä lähes letkan viimeisiksi vaunuiksi yhdessä Kyssän kanssa, Essun porskutus piikissä jatkuu. Nelosvälillä Parma ja IFK Göteborg imevät epätoivoisina horisontissa viilettäviä Essua ja Kyssää onnistuen hieman lähestymään rastinotossa. Neloselta lähtö onnistuu Kyssältä parhaiten suuntautuen heti rastilta oikeaan kiertoon. Tiellä Parman kone keittää ja Kyssä sekä Essu katoavat metsän puolella näkyvistä. Ensin takki raollaan tuurilla rastille ja sitten Parma tekee väärän reitinvalinnan kutoselle keräten samalla ylimääräiset käyrät. Essu ja Kyssä kiertävät mäen ja karkaavat lisää. Kutosella kärkikaksikon perässä leimaavat yhdessä Lynx, Parma ja IFK Göteborg, Veveä ei näy. Pitkä väli vikalle ratkaisee pelin lopullisesti. Oikeaoppisesti oikealta ratkaisevat Kyssä, Essu ja IFK Göteborg. Parma tuhrii rastilta lähdön ja Lynx kuittaa. Kärkikolmikko kannustaa myöhemmin kaivorastia jyrkänteeltä etsiviä Lynxiä ja Parmaa, että melkosia yömiehiä siellä pyörii. Tuloksista ihan vaan kuriositeettinä seurataan vaikka Parmaa, joka tässä vedossa otti pataan sen turhan pitkät about kaksi minuuttia.

Toiseen rykäisyyn kärkipariksi arvottiin IFK Göteborg ja Parma. Reitit erosivat heti ykkösvälillä. Parma luotti tiejuoksuunsa ja lähti vasemmalta, IFK Göteborg taitoniekkaili suoraan polkua. Vielä on ainakin tällä Parman hepulla tiejuoksussa hiomista sillä IFK Göteborg otti leiman ainakin viiden sekunnin karkumatkalla. Kakkoselle vasenkätinen Parma valitsi uudestaan tie/polkukierron ja häviää toiset viisi sekuntia lisää suoraan tarkasti naulaavalle Ruotsinmaan raitapaidalle. Kolmoselle Parmasta tuntuu tiellä, että nyt nasahti kulkemaan ja ero Göteborgiin säilyy. Tunne katoaa pian, kun ensin sillalla toiselta puolelta heittämällä ohi lappaa kulkupäällikkö Kyssä ja toiselta Lynx. Kärkikolmikko metsään painuttaessa on siis IFK Göteborg, Kyssä ja Lynx. Parma taapertaa neljäntenä ihan rastille asti. Nelosvälin alamäessä porukka kasaantuu kunnes reitit eroavat. Lynx ja Parma menevät suorempaan ja Kyssä sekä IFK Göteborg hieman enemmän oikealta. Rastilla kolmen kärki, Kyssä, vähän rastinotossa sossinut Lynx ja puutunut Parma. Viimeisellä välillä mikään ei muutu paitsi Parmaa hapottaa yhä enemmän. Tän vedon tulosseuranta Parman osalta kertoo noin 45 sekunnin tappiota nopeimmalle. Essua odotetaan ihan pikku hetki ja Veveä taas pidempään.

Jos Punkkinen olisi tätä yösuunnistusta kommentoimassa niin sanoisi varmasti, että tässä kolmannen vedon paikkeilla alkavat kestävyysominaisuudet merkitsemään enemmän eivätkä enää pelkät sprintterit heiluta tahtipuikkoa. Eipä tosta spekulaatiosta sen enempää. Kärkipariksi seuloutui tällä kertaa IFK Göteborg ja Parma. Ilmeisesti miehet eivät oikein viihdy samoissa letkoissa sillä taas heti ykkösvälin alkupuolella reitit erosivat. Alkuvälin reitinvalinnat olivat kuitenkin täsmälleen tasavahvat ja sillalla kärkipari kohtasi jälleen. Sovittiin taktiikasta ihan suomeksi, että nyt on varaa pikkasen löysätä kun alku kiskottiin niin kovaa. Rastille ylämäkihangen Parma porskuttaa vähän vikkelämmin ja ottaa ensimmäistä kertaa tässä treenissä leiman piikkipaikalla. Parman lento kärjessä jatkuu seuraavan alamäkivälin, IFK Göteborg tiukassa tuntumassa ja taisivat muutkin lähestyä, villi veikkaus vain. Vikalle Parma ottaa pysähdyksen ja IFK Göteborg sekä takaa kovaa tullut Essu melkein kuittaavat missaten kuitenkin kreppinauhan viime tipassa. Parmalle patakkiin tässä vedossa siis se parikymmentä sekuntia nopeimmalle tai ties vaikka enemmänkin sillä Kyssä ja Lynx olivat maalissa myös tosi pian. Vevellä ei oikein tänään tainnut kulkea sillä taas veturipaitaa venattiin. On se kumma, kun painokin on tuolla sankarilla pudonnut lähes kymmenen kiloa syksystä.

Ennen vikaa vetoa pyyhkeen kehään heittää Lynx, on kuulemma jotain muuta menoa ja miksei perjantaina tohon aikaan olisi. Jäljelle jääneet viisi urhoollista kyyristyivät telineisiin ennen yhteislähtöä viimeiseen tuliseen koitokseen. Lähtömerkin jälkeen kärkeen ampaisevat armotonta vauhtia Kyssä ja IFK Göteborg, Parma kitkuttaa Essun peesissä jääden kuitenkin koko ajan lisää. Pikku hiljaa IFK Göteborgin meno hiipuu mutta Kyssä ja Essu ovat lyönnissä. Parma tyytyy peesaamaan kartta rullalla. Kolmoselta lähdössä Parma ohittaa IFK Göteborgin, joka keskeyttää sitten neloselle. Vitoselle mennessä kovavauhtinen kärkikaksikko on Parmaa vajaa sata metriä edellä mutta selät katoavat näköpiiristä metsään mennessä. Parma sorvaa rinteessä takki auki peukut pystyssä, että osuisi treenin vaikeimmalle rastille tuurilla. Kartta roikkuu viittana perässä. Minsan koukkuhan siitä seurasi Parmalle. Essu pummaa rastia enemmän ja tuleva kevään komeetta Kyssä karkaa tylyn enteellisesti vaikka lunta on vielä maassa. Loppuradan Parma nielee pettymystään yrittäen pelastaa mitä pelastettavissa on ja Essun lyödessä lekkeriksi pokkaa kuitenkin vikasta vedosta toisen sijan puolitoista minuuttia Kyssää perässä.

Summa summarum, Parma boyn kunto on nyt testattu, noin 5 min takkiin 50 minuutin yösuunnistuksessa verrattuna tulevan kevään 2009 kansalliseen kärkeen, esim. Raseborg 5.4. Tuu sinne niin, selviää kuka kätkeytyi lempinimen Kyssä taakse. Ja jos tässä vielä mainostan, niin OK Raseborg järjestää tänä vuonna myös SM-yön, kuten kaikki tätä lukevat tietysti tiesivätkin. Sekin voi olla dyynikisa.

Hymy ei sittenkään ole hyytynyt

Himmeä halogeenin kajo näkyy jo kapean tunnelin päästä ja kuukauden lepuuttelun jälkeen pääsin vihdoinkin yösuunnistamaan ja sekös yömiestä hymyilyttää. Ja mikäs sen parempaa kuin Voimaveikkojen virittämä Tiomila tyyppiharjoitus nostalgisessa kotimaastossani Mätäkivenmäellä. Noilla kulmilla on juostu niin ensimmäistä Jukolan Viestiä kuin Olympia maratooniakin ja nyt tosiaan myös alueen yötreeniä.

Pelasin varman päälle ja lähdin metsään puolihämärässä kymppiminsan ennen yhteislähtöä, etten vaan paljastaisi rauhassa hioamaani rapakuntoa. Taktiikka toimi ja pääsin nauttimaan urattomasta maastosta. Lunta oli vain hieman yli nilkkaan, joten haikeana muistelin kokemuksiani yli polven ulottuvasta jäisestä suovedestä. Hankijuoksu on oivaa treeniä, kelatkaapas kun lumet sulavat niin mites sitä sitten liikahtaakin. Tai sitten ei. Meitsin nykykunnolla ei kyllä kuuhun mennä mutta tuskin miun koneen työntövoima ja pakonopeus siihen koskaan riittävät.

Tarjolla oli niin pitkää ja lyhyttä väliä eli ihan normisuunnistusta. Ylläolevan kartan rastivälille 11-12 valitsin vihreän reitin eli hitaan askelkontaktin lumessakahlaajan valinnan. Sen verran armahdin akilleksiani, että puskin alkuvälin vihreässä vähemmän lumen toivossa. Punaisella on piirretty nopsakinttuisten pikitietamppaajien valinta vasemmalta. Uskoisin, että pikitie ei voi olla minsaakaan nopeampi. Kiire tulee testata sillä lumet sulavat ihan liian nopeasti.

Anto 6 viikon flunssan...

...mutta nyt on meitsillä uudet Fischerit - 12 vuoden harkinnan jälkeen löyty ihan tosta läheltä Enosta enolle ihkut sukset. Ehkä niitä pääsee jo ensi talven mahdollisilla lumilla tyyppaamään ...ja osallistumaan KR:n kolmekyöstiselle? Parman miehellä ei ainakaan pidot lopu Joensuus. Vedän muuten tässä kuvatuksessa joko karaokea kuppilassa tai suihketta latutuvalla, tukka edessä , elämä takana? Pakko pistää pari klisettä tähän kohtaan.


Amoxin teki temput ja petti yömiehen luottamuksen. Ihanuutta riitti viikon verran ja sitten ... parannuksen sijasta tuli habitukseen punoittava värisävy ja paikat rupes turpoomaan.
Nyt alkaa lääkepussukassa löytyä ...lahjattomat treenaa - meitsi testaa kaikenlaista antibioottia ja muuta tököttiä. Lisäksi tulee otettua höyryhuuruja silloin tällöin.
Nyt jos olisin normikunnossa, olisin nurmosen kaa bebobissa. Sitä ennen olisin tietysti vetänyt käyräkartalla yötreenin puolen metrin hangessa. Mutta en nykykunnos pääsis ku piipparin portaat alas ...joten taidan vetäytyä syrjään kuin norsu kuolemaan sinne samaan suistoon, minne pipo näyttää. Alkaa olla aika vatussia tää touhu...jutut vähissä, ku pitää alkaa muilta lainaamaan. Menee kyllä nyt väistämättä ihan voivotteluksi...voivoivoivoivoivoivoivoivoivoivoivoivoivoivoi...?
Voivoivoivoivoiv...kesken voivottelun pikku kisa blogin lukijoille : mikä varustekuvassa ei kuulu joukkoon ? nopein oikein vastannut saa hienon palkinnon, jos saa:-) ...voivoivoivoivoivoivoivoivovoivoivoivoivoivoivoevoevoevoevoe....(paikallinen murre tarttui?) ....voevoevoevoevoevoe. Nyt riitti. Meitsi ei oo oikeesti kummonen voivottelija.
...köhköhköhköh ja röhinät siihen selkään.

Apollo ja tuo aah niin ihana Amoxin

Ehdinkin tässä jo elätellä toiveita yösuunnistusharrastukseni jatkosta mutta ähäkutti kattimies, toisin kävi. On tää vaan melkonen dejavuu viime keväältä. Mahdollinen Etelä-Afrikan tuliainen keuhkoapina on siis yhä hengissä ja näyttää voivan hyvin. Syvältä keuhkoista se yrittää jotain mulle sanoa ja sitten yskittää. Ei auta itku markkinoilla. Tioon en ehkä enää kerkiä mutta toukokuun Firmaliiga Luukissa on jo siinä haarukassa.

Roomalaisessa mytologiassa Apollo on kuuluisa parannustaidoistaan, joten päätin kokeilla olisiko tässä mitään perää. Yökerho Apollo vaikutti tosiaan lähes jumalaiselta korkeine holvikaarineen ja pitkine baaritiskeineen. Ehkä otin vain liikaa liian mietoja sillä yskä ei tälläkään konstilla hellittänyt. Eikä lähtenyt tanssimallakaan eikä muutenkaan.

Lopulta otin lusikan kauniiseen käteen ja lähdin selvittämään toistamiseen länsimaisen lääketieteen keinoilla mikä yömiestä oikein vaivaa. Saapa nähdä mitä apina tykkää tosta penisilliinistä, joka on pakattu tuollaiseen oikein kauniiseen kiiltävään kääreeseen. Silleen alkaa tää koneen yskiminen pikkuhiljaa ketuttamaan, kun kerran sponsorineuvottelutkin yhden soijajuomamerkin kanssa kariutuivat. Jostain pitäisi löytää rahoitusta kattamaan tulevan kauden parturi- ja ym. kuluja. Mitenköhän olisi ratiopharm?