Ylläolevassa kartassa pinkkiviiva kuvaa reittiäni vitoselta kutoselle, poikkiviivat ovat merkkeinä reiluista pysähdyksistä. Keltaisilla rinkuloilla merkityt kohteet kertovat todellisista havainnoistani, jotka samaistin punaisten rinkuloiden fiitsöreiden kanssa. Kumpare, kivi, tiheikön reuna, soistuva, iso kukkula, suorasti. Levykompassi-kontrolli unohtui kiven tienoilla ja vaikka tiesin olevani lähtökohtaisesti ennemmin liikaa oikealla kuin vasemmalla niin silti samaistin ison kukkulan liikaa vasemmalle. Lopulta paikansin suorastin supassa ja säntäsin kohti kutosta. Minuutin perään lähtenyt Liukkonen tulee vastaan ja kiire on hakemaan leima. Enpäs osukaan rastille ja huomaan kaksi minuuttia perään lähteneen Huttusen olevan myös mestoilla. Pian kuvioihin ilmestyy myös neljä minuuttia perään lähtenyt Fagerudd. Peesaan oikeaa miestä ja löydän rastin heti Kimin kannoilla. Huttusta ei näy enkä ketukseltani jaksa rueta huutelemaan että tääl o. Rastiväliaikani 5.37, nopein 2.03, Huttusella 5.35. Elikäs maaginen kolmen minuutin päiväsuunnistuspummin raja on nyt rikottu, seuraavaksi lähden jahtaamaan nelosen haamurajaa. Ties vaikka jo Ikaalisten Juhannusajoissa tai Suunto Gameksessa?Loppumatka sujui rattoisasti ammattimiehen varman rauhallisia otteita tarkkaillen. Muutamassa kohdassa Kimi laski hieman vauhtia ja otti homman vielä tarkemmin grippiin. Vikalle missattiin tiereitti mutta muuten vedettiin ihan hyvin. Tai siis mä peesasin taidokkaasti. Mietin siinä peesissä, että hyvä treenata pikkasen selkäjuoksua sillä onhan Jukola tossa tulossa. Ja taktiikkani tokalle osuudelle onkin sitä myöten selvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti