Valmistautuminen määrittää suorituksesi, sanotaan. Sitten voisikin ajatella että mitä tarkemmin valmistautuu sen vähemmän jää mahdollisuutta satunnaisille tekijöille vaikuttaa suoritukseesi itse h-hetkellä. Yösuunnistajien h-hetki on taas tämän vuoden osalta aivan käsillä sillä ensi lauantaina mitellään Mouhijärven metsiköissä SM-yön herruudesta. Omalta kohdaltani valmistautuminen ei ole sujunut aivan nappiin muttei mitenkään huonostikkaan, joten onkohan viikonlopulta odotettavissa samanlainen suoritus. Ei aivan nappiin muttei mitenkään huonostikkaan. Aika näyttää.
Suunnitelmana oli aloittaa yötreenit syyskuun ekalla viikolla SM-pitkän jälkeen mutta hyvä plääni vesittyi syysflunssaan, joten lamppu sai pölyttyä Jukolan jäljiltä vielä yhden viikon lisää. Ensimmäiseksi yösuunnistusharjoitukseksi sitten muotoutui Espoorastit Puolarmaarin majalta Friisinkallion maastoon sprinttikartalla ja kartanvaihdolla. Vettä satoi saavista kaataen ja paljas sileä kallio oli todella liukasta. Tuntui, että lamppu näyttää vain pari metriä ja ihan kuin olisi suunnistanut pienessä pimeässä vaatehuoneessa. Päällimmäisenä tästä treenistä jäi mieleen viimeisen rastin vitosen koukku, etsin itse väärinpiirretyllä kartalla pistekumparetta ja notkossahan rasti luurasi ihan kumpareen vieressä. Ei kyllä kelpaa selitykseksi noin isoon virheeseen.
Samalla kun valmistautuu tämän syksyn SM-yöhön voi näppärästi hioa taitojaan myös ensi vuoden Valio Jukolaa silmällä pitäen. Ja onhan Sipoonkorven maastot pikkupeitteisyys huomioiden hieman samanlaista kuin mitä hämeessä Mouhijärvelläkin tulee olemaan. Jukola harjoitusmaasto Landbo osoittautui erittäin vaativaksi ja juuri sopivan hitaaksi yömaastoksi, joten siellä on tullut käytyä jo kahteen otteeseen ennenkuin kaikki rastit löytyivät. Tän syksyn Jukotreenin 7.6 km:llä nostan hattua tunnin alituksesta.
Oivalliseen yövalmistautumiseen kuuluu toki myöskin vähintään yksi yökilpailu. Valitsin muutamasta tarjolla olleesta Uudenmaan AM-yön Hyvinkäällä. Paarijoen maastosta oli pelonsekaiset muistikuvat Kytäjä-Jukolan harjoitusleiriltä, jolloin vettä todella satoi ja kukaan ei todellakaan hymyillyt. AM-yössä sitten olikin tarjolla Paarijoen herkkua kuutisen kilometriä ja siihen perään pari kilsaa polkuluukutusta Sveitsin alueen poluilla. Hyvä setti, kun kisan kestokin venyi lähemmäs tuntikymmentä. Mouhijärven A-finaali 12.0 km kuitenkin ottaneen sen 1.25 ja miksei enemmänkin. Eli reilu vartti pitäisi jaksaa lisää. Ja Paarijoki jos mikä on hämäläistä ja sieltä hitaammasta päästä. Tällä kertaa ratamestari oli armahtanut ja rastiväleillä oli monia mahdollisuuksia kiertää teitä ja polkuja. Onneksi niin sillä pummasin jälleen melkein kaikkia vaikean alueen rasteja.
Toinen Valio Jukolan harjoitusmaasto on vanha tuttu Kuusijärvi. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana olen sinne eksynyt kerran jos toisenkin. Niin Oravapolulla, joskus taannoin Pihkaniskojen yö-viestissä, parin vuoden takaisessa AM-yössä ja vieläpä ihan tän syksyn Esijukolassakin. Se on jotenkin niin taikametsä ja siellä juoksee polkuakin väärään suuntaan jos sopivasti sattuu. Ja on muuten sattunut. Kaikki on jotenkin niin pyöreetä ja peitteistä ja kartta karkeella yleistävällä isoja muotoja korostavalla pensselillä piirretty. Ei vaan osaa. Kaksikymmentä vuotta koukkimista saa riittää ja tänä syksynä teen sen mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten eli opettelen Kuusijärven ulkoa. Mutta se on SM-yöhön valmistautumisen kannalta epäoleellista, joten jääköön lokakuulle. Kuten arvata saattaa Kuusijärvi antoi eilisiltana vitosen koukun ja jo heti ykköselle.
Oleellisena osana kisamaaston tyyppimaastoa muistuttavien yösuunnistusharjoitusten lisäksi voi tietysti kuivaharjoitella vanhoilla kisamaaston kartoilla suunnittelemalla ratoja ja rastivälejä. Kilpailuohjeista selviää muun muassa matkat lähtöihin, rastienmäärät ja usein myös muuta hyödyllistä kuten tietoa juomapaikoista, kielletyistä taimikoista, esimerkinomainen hajontakaavio, kilpailukeskuskartta ynnä muuta. Näistä tiedoista voi sitten koostaa mielikuvia tulevasta omalla tyylillään ja siitä sitten on ainakin se hyöty että ajattelee valmistuneensa paremmin, joten suorituskin onkin sitten kenties myös parempi. Jos itsellä uhkaa iskeä laiskuus niin onneksi on innokkaita seurakavereita, jotka suoltavat sähköpostiin lukuisia karsinta -ja finaaliratoja. Täytyypä tarkistaa onko noususummatkin laskettu kohilleen.
Viimeisenä voiteluna valmistautumisessa saa tällä kertaa toimia Lahden seudun yökuppi huomenna keskiviikkona. Orimattilan Makasiinikorven maastosta on tehty uusi kartta ja samalla kilpaillaan myös Päijät-Hämeen AM-yö. Tässäpä siis oiva tilaisuus vielä toiseen yökilpailuun ja vieläpä ennalta ainakin meikäläiselle tuntemattomassa maastossa kuten Mouhijärvikin. Reittihärvelistä kaivoin kartan esille ja sehän on melkein kuin Mouhijärvi lookalike. Näillä mennään ja toivoa sopii että ainakin isoimmat valmistautumisen aikana tehdyt pummit jäävät pois itse koitoksessa tulevana viikonloppuna. Jälkeenpäin voi sitten jossitella että olisi pitänyt leireillä Tampereen seudulla jo elokuun puolivälissä.
Suunnitelmana oli aloittaa yötreenit syyskuun ekalla viikolla SM-pitkän jälkeen mutta hyvä plääni vesittyi syysflunssaan, joten lamppu sai pölyttyä Jukolan jäljiltä vielä yhden viikon lisää. Ensimmäiseksi yösuunnistusharjoitukseksi sitten muotoutui Espoorastit Puolarmaarin majalta Friisinkallion maastoon sprinttikartalla ja kartanvaihdolla. Vettä satoi saavista kaataen ja paljas sileä kallio oli todella liukasta. Tuntui, että lamppu näyttää vain pari metriä ja ihan kuin olisi suunnistanut pienessä pimeässä vaatehuoneessa. Päällimmäisenä tästä treenistä jäi mieleen viimeisen rastin vitosen koukku, etsin itse väärinpiirretyllä kartalla pistekumparetta ja notkossahan rasti luurasi ihan kumpareen vieressä. Ei kyllä kelpaa selitykseksi noin isoon virheeseen.
Samalla kun valmistautuu tämän syksyn SM-yöhön voi näppärästi hioa taitojaan myös ensi vuoden Valio Jukolaa silmällä pitäen. Ja onhan Sipoonkorven maastot pikkupeitteisyys huomioiden hieman samanlaista kuin mitä hämeessä Mouhijärvelläkin tulee olemaan. Jukola harjoitusmaasto Landbo osoittautui erittäin vaativaksi ja juuri sopivan hitaaksi yömaastoksi, joten siellä on tullut käytyä jo kahteen otteeseen ennenkuin kaikki rastit löytyivät. Tän syksyn Jukotreenin 7.6 km:llä nostan hattua tunnin alituksesta.
Oivalliseen yövalmistautumiseen kuuluu toki myöskin vähintään yksi yökilpailu. Valitsin muutamasta tarjolla olleesta Uudenmaan AM-yön Hyvinkäällä. Paarijoen maastosta oli pelonsekaiset muistikuvat Kytäjä-Jukolan harjoitusleiriltä, jolloin vettä todella satoi ja kukaan ei todellakaan hymyillyt. AM-yössä sitten olikin tarjolla Paarijoen herkkua kuutisen kilometriä ja siihen perään pari kilsaa polkuluukutusta Sveitsin alueen poluilla. Hyvä setti, kun kisan kestokin venyi lähemmäs tuntikymmentä. Mouhijärven A-finaali 12.0 km kuitenkin ottaneen sen 1.25 ja miksei enemmänkin. Eli reilu vartti pitäisi jaksaa lisää. Ja Paarijoki jos mikä on hämäläistä ja sieltä hitaammasta päästä. Tällä kertaa ratamestari oli armahtanut ja rastiväleillä oli monia mahdollisuuksia kiertää teitä ja polkuja. Onneksi niin sillä pummasin jälleen melkein kaikkia vaikean alueen rasteja.
Toinen Valio Jukolan harjoitusmaasto on vanha tuttu Kuusijärvi. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana olen sinne eksynyt kerran jos toisenkin. Niin Oravapolulla, joskus taannoin Pihkaniskojen yö-viestissä, parin vuoden takaisessa AM-yössä ja vieläpä ihan tän syksyn Esijukolassakin. Se on jotenkin niin taikametsä ja siellä juoksee polkuakin väärään suuntaan jos sopivasti sattuu. Ja on muuten sattunut. Kaikki on jotenkin niin pyöreetä ja peitteistä ja kartta karkeella yleistävällä isoja muotoja korostavalla pensselillä piirretty. Ei vaan osaa. Kaksikymmentä vuotta koukkimista saa riittää ja tänä syksynä teen sen mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten eli opettelen Kuusijärven ulkoa. Mutta se on SM-yöhön valmistautumisen kannalta epäoleellista, joten jääköön lokakuulle. Kuten arvata saattaa Kuusijärvi antoi eilisiltana vitosen koukun ja jo heti ykköselle.
Oleellisena osana kisamaaston tyyppimaastoa muistuttavien yösuunnistusharjoitusten lisäksi voi tietysti kuivaharjoitella vanhoilla kisamaaston kartoilla suunnittelemalla ratoja ja rastivälejä. Kilpailuohjeista selviää muun muassa matkat lähtöihin, rastienmäärät ja usein myös muuta hyödyllistä kuten tietoa juomapaikoista, kielletyistä taimikoista, esimerkinomainen hajontakaavio, kilpailukeskuskartta ynnä muuta. Näistä tiedoista voi sitten koostaa mielikuvia tulevasta omalla tyylillään ja siitä sitten on ainakin se hyöty että ajattelee valmistuneensa paremmin, joten suorituskin onkin sitten kenties myös parempi. Jos itsellä uhkaa iskeä laiskuus niin onneksi on innokkaita seurakavereita, jotka suoltavat sähköpostiin lukuisia karsinta -ja finaaliratoja. Täytyypä tarkistaa onko noususummatkin laskettu kohilleen.
Viimeisenä voiteluna valmistautumisessa saa tällä kertaa toimia Lahden seudun yökuppi huomenna keskiviikkona. Orimattilan Makasiinikorven maastosta on tehty uusi kartta ja samalla kilpaillaan myös Päijät-Hämeen AM-yö. Tässäpä siis oiva tilaisuus vielä toiseen yökilpailuun ja vieläpä ennalta ainakin meikäläiselle tuntemattomassa maastossa kuten Mouhijärvikin. Reittihärvelistä kaivoin kartan esille ja sehän on melkein kuin Mouhijärvi lookalike. Näillä mennään ja toivoa sopii että ainakin isoimmat valmistautumisen aikana tehdyt pummit jäävät pois itse koitoksessa tulevana viikonloppuna. Jälkeenpäin voi sitten jossitella että olisi pitänyt leireillä Tampereen seudulla jo elokuun puolivälissä.
Ota nyt se mitali, on niitä nimittäin huonommillekin yömiehille jaettu
VastaaPoistaNanopartikkelit kohdalleen, niin kyllä se siitä lähtee! Siis ens kauel.
VastaaPoistano ny sitten ens vkl jälkee uutta tekstiä vaikket revanssia saakkaa...
VastaaPoista