No pain, no pain

En ole nyt hetkeen pystynyt blogijuttuja vääntämään sillä ensin Bulgaarian leirin jälkeen olin liian väsynyt ja vasta pari päivää sitten pääsin eroon Karlskronan pääsiäisleiritulijaisesta eli kipsistä vasemmassa kädessä. Bulgarian leiri meni tosiaan lähes nausteeseen sillä pyyhe piti heittää kehään vasta viimeisenä päivänä ja jokaisena kuutena iltana tuli vedettyä yötreeni. Mielenkiintoista oli seurata maajoukkuemiesten touhuja maailman huipulta. Mysliä ja jugurttia nekin söivät. Leirin parasta antia olivat yöväyläsuunnistukset Mustanmeren rannalla vaikken väylällä ihan koko aikaa pysynytkään. Käytiin siellä yöllä myös käyrävihreäsinikartalla ja päiväharjoituksista vaativin oli tiukka ylämäkiveto/alamäkisuunnistus.




Ruotsin pääsiäisleiristä jäi sitten käteen kipsi ja murtunut kyynärpää sekä mieli. Psyyke nileellä kuten Jokikylässä tavataan sanoa. Tapaturma sattui yötreenissä missä testattiin paineensietokykyä kahden lenkin viestitunnelmaisessa takaa-ajossa. Ensimmäisellä lenkillä kolasin lumet katolta tekemällä kakkosrastilla kahdeksan minuutin pummin. Jätkät meinas paleltua odotellessa mutta löysin kuin löysinkin kaikki rastit.

Toisella lenkillä sitten kakkosrastille mennessä kaaduin ja vasen kyynärpää murtui. Kohtalokas paikka on merkitty allaolevaan karttaan punaisella. Kaatumisen jälkeen hengitys salpautui hetkeksi ja käsi jumittui about 90 asteen kulmaan. Onneksi pidän levykompassia juuri vasemmassa kädessä joten matka jatkui kompassi tanassa ja adrenaliinit veressä. Myöhemmin teloin vasemman säären kiveen ja lopulta sitten murjoin vasenta nilkkaa jyrkänteeltä alashypätessä. Loppuverkassa sitten vtutti ja kolotti lähes koko kroppaa. Summa summarun, paineensietokykyni tuli testattua, megapummi ja kyynärpää murtui. Ei siis häävi.

En kuitenkaan uskonut, että kädessä olisi mitään sen suurempaa vikaa mutta seuraavana päivänä seuran lääkäri passatti röntgenkuviin varmuuden vuoksi. Ja hyvä että passitti sillä sairaalasta palasin käsi kipsissä. Yritin saada kaverit auttamaan akkuliivin pukemisessa mutta kukaan ei suostunut. Sinä iltana nimittäin juostiin kevään tärkein yötreeni, Tiomila testi.

Kuten kaikki asiantuntijat ylläolevasta kuvasta näkevät niin vamma ei ole mikään vakava. Vain kymmenen päivää kipsiä ja noin kuusi viikkoa ottaa parantua kokonaan. Ensimmäiset kevään kisat Suomessa jäivät sitten väliin ja ehkä eniten syletti seurata Kevätyönviestiä kipsi vasemmassa ja turbokarpalo oikeassa kädessä. Jottei tästä jutusta tulisi näin tyystin negatiivissävytteinen niin saattaa olla että pääsen kuitenkin yösuunnistusviestien yösuunnistusviestissä Tiomilassa juoksemaan. Aika näyttää, sanotaan.