On niin pirun hektistä kun ensin piti analysoida kärsinnän väliajat, sovittaa kepsireitti vanhalle kartalle, suunnitella tuleva finaali, tutkia säätiedot ja päivittää tilaa vasepuukissa. Ei sit oo ehtiny nukkua saati syödä ja on noi suunnistuskamatkin vielä tossa Siwan muovikassissa mätänemässä. Akun sentään tyhjensin ja latasin uudestaan.Karsinta meni ihan jees, kylmä virheanalyysi kertoo 45 sekunnin pummista kakkosella, 15 sekunttinen rastinotossa seiskalla, kasille yllätys yllätys vain ensin about puoli minuuttia pururadan kulman missauksessa ja siihen päälle samat 15 sekunttia koukkua ympyrässä. Tokavikaa hermoilin sitten vielä ton saman minimiresoluution verran. Eli yhteensä kaks minsaa pummia. Ei tolla nyt kuuhun menty mutta sijalla 13 kuitenkin A-finaaliin neljättä kertaa peräkkäin. K1-sarjasta ei näköjään millään voinut selvitä lähtönumerolle kahdeksan mutta sain sentään ysin.
Käytiin tossa viikolla jätkien kanssa Suunen postilaatikolla ja ruskeasta kirjekuoresta löytyi mielenkiintoisia värikkäitä papereita. Oli siellä jotain reitinvalintakokeiluiden tuloksiakin mutta jätetään ne kuitenkin nyt julkaisematta, jotta jännitys säilyisi. Tulevasta finaalista sen verran, että saattaa sataa. Jos kyseessä olisi yösuunnistuksen maailmanmestaruuskilpailut, niin voittajasuosikkini olisi tietysti Anders Nordberg. Mutta nyt kun ollaan Suomen maankamaralla niin fanitan miestä, jonka pelkistäessä sanotaan pikkukivienkin katoavat maastosta. Liityin fanclubiin Jukolassa, kun kyseinen yökettu otti pitkän yön rastin 16 tyylikkäästi pitkällä ja suoralla hännällä apukäyränenää seuraten. Go Antti Anders Nurmonen Nordberg! Itse meinaan taistella kynsin ja hampain sekä viimeistä kertaa pitkällä tukalla halogeeni-sarjan mestaruudesta.
Lennä Yötukka, lennä!
VastaaPoista