Vihdoinkin itse asiaan eli yösuunnistamaan. Eikä mitään katukikkailua vaan synkkää susirajan supikkoa, lunta oli mun mielestä ihan ok, veljeni keumieli tosin valitteli huonoa pitoa ylämäissä. Illan latu oli huimat 2,6 kilsaa ja 8 rastia. Kolme varttia oli kova aika.
Houkuttelin tuoreen KeuJämä yösuunnistusmestarin mukaani pimeään metsään vaikka championilla taisikin olla muut jutut mielessä. Huomaa rento lampun asettelu.Varasimme mukaan niin käyräkartan, normaalin kartan ja korin kaljaa. Eiku noi kartat vaan. Vaihtelimme vetovuoroja, karttoja ja paitoja matkan edetessä. Välillä Keumies veti Parman paidassa käyrällä jne.
Radan alku ja loppu sujuivat lähes sursoomaisesti mutta vain lähes. Lumihanki aiheutti reittiviivaan luonnollista röpötystä. Ja aina polun löydettyämme, ei olisi millään malttanut hypätä sivuun syviin kinoksiin.
Tässä illan ratkaisuväli. Punaisella on piirretty Keumiehen reitti normikartalla ja sinisellä Parmaboyn rinteen nuoleminen käyräkartalla. Niinkuin usein ennenkin, liian ylös. Keumies vei ja paukutteli henkseleitään rastilla niin kovaa, että meitsikin löysi lipulle.
Tätä se käyräkartalla suunnistaminen teettää, alkaa mieskin jo muuttumaan ja menettämään värinsä? ->
Hei vaan, tosi värikästä yösuunnistuskerrontaa! Hyvä kun ette ottaneet sitä koria mukaan, voisitte olla vieläkin siellä maastossa??? Tsemppiä treeneihin sinne susirajalle.
VastaaPoistaT faija
Saisiko vielä sen ratkaisuvälin käyräkartankin näkyviin?
VastaaPoistaNormikartasta voi kuvitella miltä käyräkartta näyttäisi tai sitten katsoa uudemman blogijutun (4.1.) käyräkartasta, sieltä löytyy myös toi kyseinen rinne.
VastaaPoista