Viivalla - Kaunis on maailma

Eilissäpäivänä maailma oli kaunis Ruuhijärvellä päiväsuunnistaessa ja viivallakin pysyttiin kohtalaisen hyvin. Tänä keväänä vielä keskenkuntoisena palasi mieleen että suunnistuksessa on yleensä syytä pyrkiä juoksemaan mahdollisimman lyhyt matka niin että kellokin tykkäisi. Toki asia ei ole ihan niin yksinkertainen sillä välillä mikroreitinvalinta kannattaa hidaskulkuisien paikkojen välttämiseksi ja muutenkin kiertävät reitinvalinnat näyttelevät joissakin maastoissa suurta roolia. Mutta karrikoituna voi ajatella että oleelliselta kohteelta seuraavalle kannattaa juosta mahdollisimman suoraan. Omalla kohdallani kompassin rooli suunnistuksessa on aikojen saatossa pienentynyt sillä tykkään lukea karttaa ja päätellä kohteista mihin suuntaan juosta. Nyt vanhoilla päivillä ja iltaruskon jo sarastaessa ajattelin vielä satsata suunnassakulkuun - levykompassilla tietenkin. Aika näyttää, oppiiko vanha koira jolkottamaan suorempaa.

Ekan radan ykkösvälillä hieman pehmeää suunnassakulkua yllättävän peitteisessä maastossa, isosta kumpareesta rastin kaakkoispuolella peilaamalla selvisin lipulle. Kakkoselle kimmottelin kivistä ihan ok. Kolmoselle alun suo oli turhan märkä ja siinä neiteilin. Ehkä vasemmalta polun kautta olisi ollut nopeampi. Välin loppu oli mukava bongailla pyöreitä aukkoja. Neloselle väistin mikroreitinvalinta selityksellä tiheintä kohtaa ja palasin viivalle mahdollisimman pian. Vitosväli vauhdikkaassa maastossa alamäkeen meni kauniisti viivalla. Viivalla pysymiseen tulee tietenkin käytettyä myös kartanlukua mutta erityisesti ns. tyhjissä kohdissa tai syheriköissä kompassi on oiva apu. Ikuisuuskysymys on selvitä radasta mahdollisimman nopeasti ilman turhia riskejä. Sitä tässä harjoitellaan ja kartanlukua voisi jopa vähentää ja satsata kompassiin.

Tokan baanan alku meni nausteriin mutta sitten kosahti selkeä lähtösuuntavirhe vitoselle. Katsoin huolimattomasti että rinne pitäisi nousta suorempaan ja tyypillisesti kompassin katsomisen jälkeen korjaus on liian laiska. Kardinaalimunaukselta tuntui metsässä ja otinkin suivaantuneena pari etäleimaa seuraavilta rasteilta jyrkänteiden päältä ikämiespohjetta säästellen. On muuten hienot maisemat järvelle tuossa kohtaa. Tämän radan loppu meni sitten taas paremmin.

Kolmas rata alkoi hyvin mutta sitten tuli rehellinen rastinottopummi neloselle. Kaikki oli vielä hyvin rastiympyrän lounaisreunan pyöreän jyrkänteen nähtyäni mutta rastille en malttanut nousta käyrää vaan säntäsin yllättävän pitkän näköiselle jyrkänteelle missä tajusin että suo on liian lähellä. Klassinen esimerkki puutteellisesta kartan ja maaston välisen yhteyden ymmärtämisestä yhdistettynä huonoon suunnassakulkuun. Perustaidot puutteelliset, eipä tullut selkäytimestä että se on keskellä mäkeä ylhäällä. Laaja-alainen havainnointi ja kokonaisuuksien hahmottaminen olisi auttanut tuossa kohtaa. Tuntuu että homma on yhtä pummaamista. Seuraavat välit paremmin, kutoselle löytyi luonnonkaunis reitti jyrkänteiden välistä. Seiskalle pieni ajautuminen suolla liikaa oikealle, välin lopussa polun jälkeen näin hirven jolkottelevan kalliolla ja "paikkasin" ajanhukan tossulla lipulle.

Neljännen häkkyräradan idea terävine kulmineen oli testata miten eksakti lähtösuunta on jäänyt selkäytimeen treenin myötä. Ihan hyvin meni ja suuremmat ajanhukat tuli vältettyä. Toki suorempaa ja kovempaa voisi vetää. Kepsi näytti viimeisen radan juostuksi matkaksi 4,84km, linnuntietä rata on karkeasti mitattuna about 200 metriä lyhyempi. Aikaa nelosrataan lähdöstä vikalle lipulle kului 31:18, enemmän ja vähemmän pintiksellä. Rastilta 11 maaliin oli vielä fiilistelypätkä Ruuhijärven rantoja.

Sää suosi treenissä, viileä aurinkoinen kevätilta ja hämärä lisääntyi pikkuhiljaa. Linnut lauloivat, siinä olivat vain metsä, mies ja kartta. Ja vapaus valita mistä juoksee. Carpe diem, tartu hetkeen. Ihan parasta taas piiitkän tauon jälkeen jolkotella metsässä ja suunnistaa. Lähtö ekalle radalle oli klo 19:40 korvilla ja 77 minuuttia myöhemmin kepsi näytti 11,5km Ruuhijärven rantaan. 31 leimaa lepuuttivat kortissa. Iltarusko sarasti, telttailijoiden nuotio tuoksui ja oli hyvä fiilis. Treeni-iloa parhaimmillaan ja suunnistuksen harjoittelu jatkuu taas. Tavoitteena on Juhlamokka-laatu.

https://www.youtube.com/watch?v=MeIJF5M9Euo