torstai 20. toukokuuta 2010

Back to school, vanhoja perusjuttuja kertaamaan

Suunnistuksen perustaitoja on syytä hioa perusteellisesti ja tehdä ns. basictreeniä. Hyvällä kuvanmuodostuksella ja kompassin käytöllä pötkii pitkälle ja lopulta suunnistus on niiin selkäytimessä, että neljän minuutin virheet vaan jäävät tekemättä. Ihan sama vaikka kyseessä olisi sitten Firmaliiga tai joku vielä vähemmän tärkeämpi koitos.

Siispä Firmaliiga virheestäni motivoituneena lähdin suunnistamaan. Treeni oli ihan tavallinen perusbasic sisältäen kahta eri mittakaavaa ja kartoitusvuosikymmentä. Erikoispitkiä varten matka oli säädetty pitkäksi ja Jukolaa silmällä pitäen mäkeä riitti. Startti treeniin oli vasta auringon laskiessa, jotta Helle Heinonen kestäisi. Eikä muuten ollut yhtään pöllömpää porskuttaa hitaasti viilenevässä kesäyössä pikkuledi otsalla.

Vanhoilla 1:15000 kartoilla suunnistamisessa on oma viehätyksensä. Ensinnäkään se ei ole niin helppoa ainakaan allekirjoittaneelle ja toisekseen pelkistetty käyräkuvaus ja kartoitustyyli pakottavat automaattisesti laaja-alaiseen kuvanmuodostukseen ja tarkkaan kompassinkäyttöön. Juoksemalla sinnepäin saatat eksyä etkä saakkaan kiinni jostain diiteilistä kuten nykykartoilla. Lisäksi kartoissa saattaa olla paikka paikkoin hieman feelua, josta pitää selviytyä vahvoilla perustaidoilla. Pikkukivi Heinoselta jäänee helposti jokunen kivi bongaamatta ja hyvä niin.

Viistoistatonnisilla kartoilla suunnistaminen on tietenkin mitä parasta treeniä norttongille, tuolle klassiselle kuninkuusmatkalle, jolla kisataan kerran pari vuodessa. Mutta kyllä perustaitoja tarvitaan myös tulisten keskarien tiukoissa rastinotoissa missä pelkistämällä ja tehokkaalla kompassin käytöllä säästää arvokkaita sekunteja. Nykypäivän kymppitonneilla voi nyhrätä tehottomasti pikkukohteiden kanssa mutta vanhoilla kartoilla se ei ole edes mahdollista.

Välillä on hyvä vähän relata ja katsella maisemia. Linnut lauloivat ja metsä tuoksui. Kengät olivat värväytyneet keltaiseksi siitepölystä ja jostain kaukaa kuului vasaran pauke talonrakennuspuuhista. Tyynenä, kaukaisuudessa sinertävänä kiertyi hänen ympärilleen metsäinen, avara maailma, ja laskeutuva aurinko lännen reunalta valeli kultaisella ruskollansa noita vanhoja, takkukarvaisia kuusia vuoren harjanteella. Jotenkin tohon tyyliin se meni eilenkin, kyllä Aleksis Kivi sen jo aikanaan tiesi.

Loppuun täytyy vielä mehustella ylläolevaa rastiväliä. Siinä hyödynsin hämärässä apukäyrää rastiotossa kuin Nurmonen konsanaan Jukolassa 2009 pitkän yön rastilla 16. Olen tota toki ennenkin hehkuttanut mutta eiköhän Nurtsi pian tempaise uuden huippujuoksun.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Neljän minsan pummi

Mr Firmaliiga, juu-u. Kotikenttä, kyllä. FL Grandslam 2010, iso kinnas. Sininen viiva on reittini, punainen on jotakin mistä luulin meneväni. Keltaiset rinkulat ovat havaintoja, jotka samaistin pinkkeihin rinkuloihin. Polkuja ja mäkiä vilisti joka puolella eikä suuntakaan oikein täsmännyt. Polulla pohjoiseen mietiskelin, että onkohan kompassi rikki ja mitä syön päivälliseksi. Grandslam taisi tosin karata jo alkumatkasta, kun juoksin ulos kartalta. Taas joudun vajaan vuoden odottamaan uutta mahdollisuutta, prkl.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Kuivatreenit kunniaan

Kalevan Rasti menestyi mainiosti kauden ensimmäisessä suurviestissä Tiomilassa. Ykkönen voitti ylivoimaisesti ja kakkonen oli viestin kolmanneksi paras kakkosjoukkue 45. sijallaan. Yksi syy hyvään menestykseen piilee perinpohjaisessa valmistautumisessa. Talven aikana teimme muun muassa runsaasti taidon kuivaharjoituksia seuramme mainion valmennusmogulin ja suurvisiirin Pipon innoittamana. Myös ratasuunnitelmat ennakkoon olivat yllättävän kohillaan. Alla olevassa kuvassa näkyy rastiväli helmikuun Portugalin leirin kuiviksesta ja vertailun vuoksi jatkona on kisassa toteutunut rastiväli. Voin kertoa, että metsässä meikäläistä hymyilytti vaikka rastia sitten koukkasinkin.


Oman ruutuni Tiomilassa kakkosjoukkueen pitkän yön petaajana hoidin Vehkalahden Veikkojen vanavedessä, jotta hiihtäjä Kari Karppa Varikselle olisi kylmä kyyti tarjolla maajoukkuemies Föhrin toimesta. Föhrin kyydistä Karppa harmi kyllä putosi mutta veti sitten komeasti letkaa varvauksessa. Kakkosjoukkue teki ykkösen lailla tasaisen suorituksen alusta loppuun ja voitonjuhlissakin laitoimme itsemme likoon lähes ykkösen miesten veroisesti.

Juhlien jälkeen laakereilla lepäily saa riittää ja laivalta ylijääneet kaljakeissit jätetään odottamaan Ilosaarirokkia. Katse on jo käännetty eteläiseen hämeeseen Suolijärven itäpuoleiseen erämaahan. Kyynärpää paranee kovaa vauhtia eikä enää tarvitse muutenkaan tyytyä pelkkiin kuivatreeneihin sillä lumet ovat jo sulaneet. Metsässä suot ovat märkiä mutta ei haittaa. Ylläolevassa kuvassa on täsmätreeni Jukolaan ja alla olevassa treenissä testailin geelejä erkoispitkille. Väylätreenejä ei ole myöskään syytä unohtaa sillä ne ovat nyt muodissa.


Jokavuotinen varma kevään merkki on Firmaliiga. Tänä vuonna olen mukana kymmenettä kertaa ja tavoitteena on tietysti pitkään jahtaamani Grandslam eli kuusi voittoa kalenterivuodessa. Mitään Tigerslamejä tai muita ei lasketa. Eilisen jäljiltä taskussa on kauden ensimmäinen voitto mutta vielä on pitkä tie kuuteen voittoon. Kantoja kaskessa riittää ja viime vuonna homma kosahti jo neljännessä kisassa. Kuusi voittoa ei kuulemma ole mahdollista mutta mie yritän.