torstai 20. toukokuuta 2010

Back to school, vanhoja perusjuttuja kertaamaan

Suunnistuksen perustaitoja on syytä hioa perusteellisesti ja tehdä ns. basictreeniä. Hyvällä kuvanmuodostuksella ja kompassin käytöllä pötkii pitkälle ja lopulta suunnistus on niiin selkäytimessä, että neljän minuutin virheet vaan jäävät tekemättä. Ihan sama vaikka kyseessä olisi sitten Firmaliiga tai joku vielä vähemmän tärkeämpi koitos.

Siispä Firmaliiga virheestäni motivoituneena lähdin suunnistamaan. Treeni oli ihan tavallinen perusbasic sisältäen kahta eri mittakaavaa ja kartoitusvuosikymmentä. Erikoispitkiä varten matka oli säädetty pitkäksi ja Jukolaa silmällä pitäen mäkeä riitti. Startti treeniin oli vasta auringon laskiessa, jotta Helle Heinonen kestäisi. Eikä muuten ollut yhtään pöllömpää porskuttaa hitaasti viilenevässä kesäyössä pikkuledi otsalla.

Vanhoilla 1:15000 kartoilla suunnistamisessa on oma viehätyksensä. Ensinnäkään se ei ole niin helppoa ainakaan allekirjoittaneelle ja toisekseen pelkistetty käyräkuvaus ja kartoitustyyli pakottavat automaattisesti laaja-alaiseen kuvanmuodostukseen ja tarkkaan kompassinkäyttöön. Juoksemalla sinnepäin saatat eksyä etkä saakkaan kiinni jostain diiteilistä kuten nykykartoilla. Lisäksi kartoissa saattaa olla paikka paikkoin hieman feelua, josta pitää selviytyä vahvoilla perustaidoilla. Pikkukivi Heinoselta jäänee helposti jokunen kivi bongaamatta ja hyvä niin.

Viistoistatonnisilla kartoilla suunnistaminen on tietenkin mitä parasta treeniä norttongille, tuolle klassiselle kuninkuusmatkalle, jolla kisataan kerran pari vuodessa. Mutta kyllä perustaitoja tarvitaan myös tulisten keskarien tiukoissa rastinotoissa missä pelkistämällä ja tehokkaalla kompassin käytöllä säästää arvokkaita sekunteja. Nykypäivän kymppitonneilla voi nyhrätä tehottomasti pikkukohteiden kanssa mutta vanhoilla kartoilla se ei ole edes mahdollista.

Välillä on hyvä vähän relata ja katsella maisemia. Linnut lauloivat ja metsä tuoksui. Kengät olivat värväytyneet keltaiseksi siitepölystä ja jostain kaukaa kuului vasaran pauke talonrakennuspuuhista. Tyynenä, kaukaisuudessa sinertävänä kiertyi hänen ympärilleen metsäinen, avara maailma, ja laskeutuva aurinko lännen reunalta valeli kultaisella ruskollansa noita vanhoja, takkukarvaisia kuusia vuoren harjanteella. Jotenkin tohon tyyliin se meni eilenkin, kyllä Aleksis Kivi sen jo aikanaan tiesi.

Loppuun täytyy vielä mehustella ylläolevaa rastiväliä. Siinä hyödynsin hämärässä apukäyrää rastiotossa kuin Nurmonen konsanaan Jukolassa 2009 pitkän yön rastilla 16. Olen tota toki ennenkin hehkuttanut mutta eiköhän Nurtsi pian tempaise uuden huippujuoksun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lähetä kommentti