tiistai 19. tammikuuta 2010

Hyvää shittiä

Vuosikymmenen vaihteen taitteessa leireilin lähes kesäloman veroiset 18 päivää Joensuu-Ylläs sektorilla. Erona kesälomaan oli se, että en juonut kaljaa enkä harrastanut muitakaan kesälomalle tyypillisiä aktiviteetteja. Muutaman kerran sentään yösuunnistin. Ylläolevassa kuvassa on vuosikymmenen ensimmäinen yösuunnistukseni ja se on vielä tälläkin hetkellä se ainoa. Uudet tuulet puhaltavat harjoittelussani ja tulevaisuudessa olisi tarkoitus vähentää lumisessa metsässä rämpimistä niin kivaa kuin se onkin. Pois mukavuusalueelta, miulle hoetaan Itäsuomessa melkein mantran muodossa.


Vanha vuosikymmen päättyi perinteisen Kalevan Rastin uudenvuoden korttelisuunnistuksen merkeissä. Tällä kertaa Äkäslompolossa pidettyyn tapahtumaan oli uskaltautunut parisenkymmentä uskaliasta yösuunnistajaa jopa kuudesta eri seurasta. Ensimmäinen lenkki oli normaalia korttelisuunnistusta ja radan perhoset ovat näytillä ylläolevassa kuvassa. Toinen osio koostui kahdesta sprinttisuunnistuspätkästä, joista löytyy pieni tiiseri allaolevassa kuvassa. Ensimmäinen kisailuni punamustissa päättyi karvaaseen pettymykseen ja suoritukseni kiteytyykin loistavasti valmentajan sanoihin: "hyvä ettet keskeyttänyt". Eipä siinä, tästä on erittäin hyvä yrittää eteenpäin. Palautteluksi syötiin makkaraperunoita muttei sentään grillin edustalla aamuviideltä.


Jatkossa pitää kiirettä. Lentolippuja on varattu ympäri eurooppaa ja kaikenlaista mielenkiintoista liittyen harjootteluun on kertynyt todo-listalle. Ensinnäkin fysiikka sektorilla pitäisi juosta kaksi tonnia alle seitsemän minuutin. Ruoto olisi laitettava kuntoon vilauttamalla alaselkää Åkermanille ja jumppaamalla ahkerasti syviä lihaksia ja keskimmäistä vasenta pakaraa. Palautumispuoleen olisi kiinnitettävä ihan uudenlaista huomiota elämäni ensimmäistä hierontaa ja Herbalifeä hankkimalla. Sen myös opin Joensuun reissullani, että pieni materialismi ei myöskään ole pahitteeksi. Kompressiosukkien, verkkopaitojen ja tuulensuojakalsarien jatkeeksi ostoslistalla on Garmini ja Icebugit. Piikkimatot ja päähierontavispilät vielä kyllä arveluttavat. Mitenköhän tässä edes kerkiää käydä lenkillä.