keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Puolimatkan krouvin kynnyksellä

Yösuunnistajan vuosi päättyy lokakuun lopulla Smålandskavleniin ja sitten alkaakin pian uusi into treenata kohti puolen vuoden päästä pidettävää Tiomilaa, tuota keväistä ruotsalaista yösuunnistusjuhlaa. Tiomilassa punnitaan miten harjoottelu on sujunut ja sitten herkistellään kohti keskikesän taianomaista klassikkoa, Jukolan Viestiä. Kesä menee rillutellessa kun päivänvaloa vaan riittää kunnes elokuussa lamppu kaivetaan taas kaapista ja alkaa satsaus SM-yöhön. Ja pian koittaakin taas kauden päättävä Smole ja sama toistuu.

Nyt on enää muutama yö jäljellä ennenkuin veri punnitaan tosi paikassa. Silleen on hieman epävarmat fiilikset, kun viimeisen viikon yöässäilyt ovat sujuneet joko keskikertaisesti, lähes nappiin tai sitten syvälle penkin alle. Mikäköhän noista osuu Tiomilaan? Ehkä eniten kuitenkin epäilyttää se, että Smonkun jälkeen yöharjoitusvarastoon on kertynyt vasta 30 treeniä kun esimerkiksi viime kaudella niitä oli Smålandskavlenista Tiomilaan yli 60 ja toissa kaudellakin yli 50. No näillä mennään nyt ja haluaisinkin uskoa kohtaloon, että tuleva suoritus on jo kirjoitettu tähtiin eikä siihen voi enää vaikuttaa. Kuitenkin mielessä on ajatuksia, että lähtömerkin jälkeen homma olisi jotenkin omissa käsissä.

Mutta nyt itse asiaan eli menneen viikon yösuunnistuksiin. Numero 28 jälkeen Smålkun oli Väransbyn ralli. Jo treeniin autoillessa totesin olevani vauhdin puolesta statisti. Yhtäkkiä taustapeiliin ilmestyi valkoinen Seatti vaikka hetki sitten peltoaukean läpi mennyt tie oli tyhjää täynnä. Muutaman kurvin Seatti jaksoi seurata punaista Nissania mutta sitten hurautti ohi ja katosi horisonttiin huolestuttavan vauhdikkaasti. Mastolle menevällä hiekkatiellä oli Seatista näkyvissä enää vain renkaanjäljet ja jäljistä pystyi päättelemään kuskin käyneen ennenkin tuolla yösuunnistamassa. Sen verran hienosti mutkat oli ennakoitu optimaallista ajolinjaa valiten.

Itse yötreeni oli aivan priimaa, yhteislähtö, paljon kovatasoista porukkaa, hieno lumeton maasto, täysikuu, emitit ja kaikki. Kyllä Lynx osaa. Tossulla tuli pataan niin metsässä kuin siis autotielläkin ja pummasin kolmosta yli minuutin. Vihreällä rinkulalla on merkitty kukkula, johon olisi pitänyt hakea tuntumaa ja sitten rastinotto olisi ollut helpompaa. Tämä treeni putoaa siis kategoriaan keskinkertainen. Eikä siinä vielä kaikki, paluumatkalla sama viattoman valkoinen Seatti pyyhälsi taas ohi ja katosi hetkessä horisonttiin. Noilla ajonäytöillä pitäisi kyllä Seattikuskille aueta paikka vaikka ihan Tion ykkösjoukkueeseen.

Numero 29 oli tällä kertaa Kevätyönviesti Naantalin Luonnonmaalla. Mun kohdalle osui kakkosjoukkueen kakkososuus vaikka toivoinkin mielessäni kolmatta tai neljättä osuutta, että olisi mahdollisimman pimeä. Pääsin matkaan hyvässä paikassa hieman ennen Parman kolmosen Ködeä ja KR ykkösen Martomaata. Taktiikka oli selvä, annan Martomaan vetää ja teen mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä Köden kanssa. Tää oli taas niitä keikkoja, kun kävi tuuri oikeissa paikoissa eivätkä pienet virheet kasvaneet isoiksi. Lisäksi Simolle sattui sama rata ja juuri kun olin putoamassa letkasta niin oksa pyyhkäisi Simon lampun päästä ja sain hengähdysaikaa Simon kiroillessa ja fiksatessa lamppuaan.

Muutenkin punamustan paidan perässä roikkuminen alkaa olla jo tuttua sillä näin Airilaa viime vuoden Smolkussa ja Hernelahden peesissä jolkotin vaihtoon viime kaudella niin Tiomilassa kuin Jukolassakin. Saapa nähdä sattuuko mulle Miilassa sama osuus kuin Martomaalle ja kerkiänkö peesiin. Jotenkin hirvittää sillä Tiomilassa on tuskin lampun fiksailutaukoja tiedossa. Anyway, Kevätyö sujui multa siis lähes nappiin ja kepsiviivaa kelpaa katsella myöhemminkin. Huippufiiliksen täydensi Suonpään Lassen tyylikäs kirivoitto nimimiehistä ja Parman kakkonen oli kuudes. Ei siis pöllömmin.

Paloheinä, tuo pääkaupunkiseudun Perstorp, näytti jälleen kerran mahtinsa ja jengi pummasi urakalla HS:n yötreenissä tiistai-iltana. Mä olin myös mukana hiomassa yösilmää muutaman Parmalaisen kanssa ja ainakin Deltalaisia sekä Lynxiläisiä vaikutti olevan treenissä isompikin kööri. Ei oikein tekisi mieli tätä numeroa 30 analysoida, enkä taida paljon jaksakkaan vaikka tässä olisi nyt todellinen kehittymisen paikka. Treenissä tuntui koko ajan, että lamppu ei oikein pysy päässä ja jouduin sitä säätämään. En pysynyt yhtään suunnassa ja rasteja pyörin ympyrässä. Reittipiirrosta en osaa piirtää. Lisäksi otin huolestuttavan lungisti koko ajan ja lähes kaikki kunnianhimo sujuvaan yösuunnistukseen oli kadonnut. Apua. Positiivista on se, että huonommin ei oikein voi enää mennä. Nyt täytyy kaivaa kadonnut itseluottamus syvältä penkin alta ja lähteä nöyrin mielin ruotsinmaalle. Akut lataukseen, kamat kassiin, salkku laivalta ja kaikki taitaa olla taas ihan kohdallaan. Tsihauttelemisiin!

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Vain muutaman sekunnin tähden

"There are two kinds of people in the world my friend. Those who make mistakes and those who don't."

Orastava kevätflunssa kirvoittaa spekuloimaan harjoitteluni tulevaisuutta esimerkiksi virhemääräanalyysin kautta. Jos oletetaan insinöörimäisesti, että ero maailman kärkeen suunnistusjuoksussa on keskimäärin minsa per kilsa ja taitopuolella tappiota kertyy 30 sekuntia samalla matkalla. Kympin kisassa siis takkiin tulee yhteensä vartti. Jos nyt oletetaan lisää, että skarppaamalla taitopuolen treeniin olisi mahdollista puolittaa suunnistuspuolella jääminen 30 sekunnista 15 sekuntiin niin loppuaika paranisi saman tien siis huimat 2 ja puoli minuuttia. Eiköhän ton pitäisi motivoida analysoimaan virheitään yhä tarkemmin. Yleensä vaan se tuppaa olemaan niin, että virheseula on turhan väljä ja uskottelee itselleen että enhän mä tolla välillä oikein mitään koukkinut. Tuntuu, että mun rahkeet eivät oikein riitä alle viiden sekunnin resoluutioon, joten aika amatöörimäistähän seuraava analyysi on. Isot pojat miettii jo millisekunteja.


"When the chimes end, do your worst. Try and beat me darkness, just try."

K-1

Melko hyvin, pieni vauhdin jarrutus rastiympyrässä mutta putosin sittenkin suoraan rastille, ripaus tuuria siis ja hyvä niin. Ajanhukka alle 5 sekuntia.

1-2

Mutkittelua vähälumisempaa maastoa etsien, selkeä pysähdys rastiympyrässä rinteessä, kun rasti olikin yllättävän alhaalla. Ajanhukka 5 sekuntia.

2-3

Alku liian pitkään rinteessä ja pieni pysähdys, nopeammin alas polulle olisi pitänyt mennä. Rastinotto ok. Ajanhukka 5 sekuntia.

3-4

Reitinvalinta varman päälle mutta hieman liian aikaisin polulta varmistellen ja jyrkänteitä pitkin ylös. Rastinotto puikkoihin. Ajanhukka alle 5 sekuntia.

4-5

Katsoin oikeaa kiertoa mutta päätin vetää suoraan. Varsinais-suomalaisittain huipun kautta rinnekumpare katsoen notkoon, jotta tiedän olevani oikealla puolella tullessani "tyhjän" alueen jälkeiseen rastikumpareikkoon. Rastin takana oleva iso mäki unohtui ennakoida, taidon puutetta nähdä oleelliset. Pieni hidastus rastinotossa. Ajanhukka alle 5 sekuntia.

5-6

Ihan hyvin, rastinotto mäen laitaa ja bongasin kivikaksikon. Tästä en nyt ihan heti keksi tai muista mitään vauhdinhidastuksia tai pysähdyksiä. Täytyy hommaa kepsi, niin ei tarvii muistella. Ajanhukka alle 5 sekuntia.

6-7

Ensimmäinen selkeä virhe, tää voisi jotakuta taitoniekkaa hymyilyttää. Tarkoitus oli pudottaa rinteeseen hieman rastin vasemmalle puolelle mutta ilmeisesti vihreässä ajauduin liikaa vasemmalle enkä nähnyt keltaista ennen rastia. Matka tuli täyteen ja reilu pysähdys, rinne loppuu jo, kivi, avokallio, fiilis vasemmalla olosta ja korjaus rastille suoraan. Ketutti. Ajanhukka 20 sekuntia.

7-8

Reitinvalinta oikealta polkuja kierrellen, tulee vähän hiottua juoksuaskelta eikä vain kahlattua hangessa. Tää väli meni nappiin enkä nyt lähde niuhottamaan hetken epävarmuudesta, kun mustalta tieltä ei polun risteystä meinannut kuulua siinä vaiheessa kun sitä jo odotin. Ajanhukka alle 5 sekuntia.

8-9

Osaksi samoja jälkiä kuin kasille. Rastinotto hieman oikealta puskasuojuotin päästä, jotta vihreän läpi tultuani tiedän heti mennä hieman vasemmalle ja napata leiman sujuvasti. Hidastin vauhtia havaittuani peuran kiiluvat silmät juuri ennen rastiottoa, joten siitä vois jotain laskea. Ajanhukka alle 5 sekuntia.

9-10

Reitinvalinnassa epäilyttää ässän tekeminen eli juokseminen molemmilla puolilla rastiväliviivaa ja kaukana siitä. Se ei yleensä Suomessa kannata. Mutta jotenkin vaan teki mieli juosta ladulla vaikka kiukkuisia hiihtäjiä siellä vastaan suihkikin. Rastinotossa pieni vauhdin pudotus, kun heijastin luurasi kiven takana ja piti varmistaa ensin, että syöksyn oikealle kivelle. Ajanhukka alle 5 sekuntia.

10-11

Polun mutkasta lähdin suoraan ja tajusin myöhemmin, että olisi pitänyt jatkaa polkua ja ottaa rasti vasemman kautta. Näin lähdinkin sitten lopulta tekemään mutta olin hyvin epävarma noustessani linjalle ja nähdessäni kivikaksikon niin oikealla kuin vasemmallakin. Kartasta löytyi kolme kaksikkoa, joten mietitytti, että korjasinko tarpeeksi vasemmalle ja silloin oikean puoleinen olisi se oikea. Peilasin matkaa huipulle ja valitsin sitten oikean kivikaksikon. Ajanhukka 10 sekuntia.

11-12

Alku taas latua ja sitten suunnalla. Kivutessani rastimäkeen hieman epävarmat fiilikset mutta luin itseni kiinni jyrkänteistä. Fiilis oikealla olemisesta auttoi. Ajanhukka 5 sekuntia.

12-13

Pientä häröilyä polkujen kanssa ennen luistinrataa, tarkistin rastimääritteen, kumpareiden väli siis. Pieni koukkaus vasemmalta suoraan lipulle. Ajanhukka 5 sekuntia.

13-14

Teeveestä tuttu väli. Muistin Huippuliigan lähetyksestä, että helposti ajautuu vasemmalle ja vahdinkin kompassia tarkasti. Peitteistä ennen rastia mutta osuin suoraan vaikka yritin vetää varman päälle vähän oikealle. Kiveä en nähnyt. Selkeesti auttoi, kun skarppasi tietoisesti tai sitten vaan kävi säkä. Treenin ensimmäinen nollaväli ja siihen ne sitten jäivätkin.

14-15

Alkuväli hyvin paitsi pieni pysähdys rinteessä ennen polkua, olin hieman sekaisin suunnista. Rastinotossa kartanlukuvirhe eli luin supan kumpareeksi ja kun mäkeä ei kuulunut niin vedin pitkäksi polunristeykseen. Kellot kyllä soivat mutta eihän sitä malta. Ajanhukka 20 sekuntia.

15-16

Keskittyminen klassisen vajavaista pummin jälkeen, ensin töksäytin polkua ladulle ja myöhemmin ladulta liian aikaisin väärää polkua. Pieni pysähdys ja korjaus. Rastinotossa myös pientä epävarmuutta. Huono fiilis jäi. Ajanhukka 15 sekuntia.

16-M

Pientä pihasprinttiä maaliin, maltoin katsoa kartasta maalin tarkan sijainnin talon kulmalla.

Virheitä kertyi siis yhteensä 85 sekuntia 6.4 kilometrin matkalla mikä tekee hieman yli 13 sekuntia per kilometri ja hieman yli 5 sekuntia per rasti. Tässä on siis laskettu vain virheet, jotka ylittävät viisi sekuntia yhdellä rastivälillä. Jostain oon kuullu, että maajoukkuemiehillä virheet painuvat ehdottamasti alle 10 sekunnin per kilometri joten ihan lupaavaahan toi tulos siinä valossa on. Seulassa on tietenkin aina tiukentamisen varaa, nythän en kehdannut edes myöntää tai saati piirtää ihan kaikkia kämmejäni. Mutta niinhän se menee, hyvä alku tämäkin. Joku toinen kerta täytyy sitten miettiä miten noita pummeja voisi vähentää tai ainakin pienentää riskiä. Mutta onhan se niinkin, että pikkasen saa koukkia jos vaan tossu kulkee. Joten paras vaan meikäläisen satsata taitopuolelle jatkossakin.

"Didn't hear what the bet was?"

"Your life."