keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Yösuunnistuksen jälkiromantiikkaa

"Tyynenä, kaukaisuudessa sinertävänä kiertyi hänen ympärilleen metsäinen, avara maailma, ja laskeutuva aurinko lännen reunalta valeli kultaisella ruskollaan noita vanhoja, takkukarvaisia kuusia vuoren harjanteella."

Klaukkalan vesitornilta ei ole kuin kivenheitto Palojoelle, joten eiköhän tää ollut ihan osuva aloitus. Tai ainakin väkisinväännetty. Takkukarvasta en tosin tiedä mutta ainakin lunta piisasi. Ja aika paljon mäntyjäkin oli. Paremmin toi lainaus sopii sinne minne se oikeasti kuuluukin eli Sipoon Söderängenin eteläpuolen jyrkkäpiirteisille kuusikkomäille. Siellä on takkukarvaakin.

Ja kuten arvata saattaa homman nimi oli Rajamäen Rykmentin pitämä yöharjoitus Nurmijärvellä, tuolla Seitsemän Veljeksen synnyinpitäjässä. Järjestelyt olivat viimeisen päälle särmät. Osallistujat saivat numerot rintaansa ja kartat oli nidottu numeroittain puiseen karttatelineeseen. Rasteilta löytyi niin heijastimet kuin pikku rastiliputkin sekä emitit. Rata koostui neljästä hajontalenkistä ja matkaa kertyi hieman yli kuusi kilometriä. Kyllä kelpasi varsinkin kun ekan lenkin jälkeen pahimmissa kinoksissa oli kunnon urat ja selvimmät jäljet johtivat nätisti suoraan rasteille. Olin jo ehtinyt elätellä toiveita nousukunnostani mutta tohon vesitornin mäkeen ne unelmat hyytyivät yhä uudestaan. Pitäisiköhän siirtää tähtäin suosiolla vaan Jukolaan ja mennä laivalla Tiomilaan, jos vain joukkueeseen valitaan.

Ekalla lenkillä pummasin kolmosta, kiersin nenää liikaa oikealta enkä korjannut tarpeeksi takaisin. Seuraava luunkova Keun kasvatti heti Hairilan ja Rusasen jälkeen kuittasi mut tyylipuhtaasti. Ja seuraavalla välillä yritti heti karkuun. Niin sitä pitää nuoruuden innolla. Pistäkää nimi mieleen, Santtu Sainio. Reittipiirroksia en jaksa nyt kyhätä, kaikkihan tuolla juoksivat suunnilleen samoja jälkiä. Muutenkaan ei ole hyvä liikaa nyhrätä karttojen parissa, ettei vaan totuus unohdu.

Heti toisen kierroksen ykkösvälillä sorruin oravapolkuvirheeseen, kun suunnistin aluksi suoraan kakkoselle. Huomasin kuitenkin kämmini mäen alla menevällä polulla ja kipusin siitä sitten rastille pummaten sitä kiireessä lähes minuutin. Ei tota nyt oikein voi selitellä ja sehän ketuttaa.

Kolmannella lenkuralla pääsin sitten nauttimaan vesitornin mäestä kunnolla, kipusin polkua samasta jyrkästä kohdasta kahdesti. Ykköselle mennessä meni kävelyksi hieman myöhemmin kuin neloselle könytessä. Kumma kyllä vaikka ura olikin jo leveämpi.

Viimeisellä lenkillä katsoin ykkösvälille polkukiertoa oikealta mutta päätin kuitenkin tampata suoraan ja fiilistellä vesitornia vielä kerran. Tää lenkki taisi olla kaikilla viimeisenä sillä jälkiä oli huomattavasti vähemmän. Kolmoselle löysin reitin tiheikössä, josta kukaan ei ollut mennyt ja lunta oli lähes polveen asti. Ei oo todellista, kävelyksi meni loivaan ylämäkeen. Viimeisessä penkassa vitoselle sitten katkesi kamelin selkä ja reidet kramppasivat, laitoin kunnolla kävelyksi ja otin rastin tällä kertaa tarkasti. Olis ollu kiva nähdä isoja poikia tässä nousussa, miten tossu olisikaan noussut. Ehkä tää oman kunnon dissaaminen saa jo riittää, selvisinhän tästä kuitenkin pari minsaa alta tunnin ja erään toisen seuran Tiomila ykkösjoukkuekandidaatti jäi kolme. Siinäpä on meijän manakereille ihmettelemistä. Jutun otsikko ehkä lupaili paljon mutta tää oli nyt tässä.

lauantai 21. maaliskuuta 2009

I don't want to live my life again

Perjantai-iltani alkoi rattoisasti Maunulan pieneläinhautausmaalta, kun kävin katsastamassa paikkaa rakkaalle mutta nyt jo niin elottomalle keuhkoapinalleni. Samalla pääsin osallistumaan ns. "almost VeVe only" yötreeniin, jonne sitten ilmestyikin yösuunnistajia kuuden eri seuran vermeissä. Yksityisyydensuojan takia henkilöitä kutsutaan jatkossa seuraavilla tuulesta temmatuilla lempinimillä (suluissa on mainittu reittipiirroksessa käytetty väri): Veve (ei havaintoja), Lynx (musta), IFK Göteborg (valkoinen), Essu (keltainen), Parma (sininen) ja Kyssä (violetti). Reitit eivät ehkä ihan pidä kutiaan sillä ne pohjautuvat yhden miehen hieman hapettuisiin havaintoihin ja arvailuihin. Ohjelmassa oli siis yösuunnistusvetoja, lähdöt pareittain parinkymmenen sekunnin välein, vikassa hiitissä yhteislähtö.

Ekaan vetoon kärjessä starttasivat IFK Göteborg ja aina niin varma Parma. Ykkösvälillä ei ilmeisesti oikein ollut mono syönnillään sillä jo rastilla niskaan hengittivät VeVe ja Lynx. Kärjen alamäki jatkui kakkosvälillä sillä suoremmalla reitinvalinnalla kaksikon kuittasi viimeisen parin Kyssä ja Essu. Mäen päältä Parma peesasi Essua vasemman kautta rastille hieman ennen enemmän oikealta menneitä Kyssää ja IFK Göteborgia. Kolmoselle Parma pelaa itsensä lähes letkan viimeisiksi vaunuiksi yhdessä Kyssän kanssa, Essun porskutus piikissä jatkuu. Nelosvälillä Parma ja IFK Göteborg imevät epätoivoisina horisontissa viilettäviä Essua ja Kyssää onnistuen hieman lähestymään rastinotossa. Neloselta lähtö onnistuu Kyssältä parhaiten suuntautuen heti rastilta oikeaan kiertoon. Tiellä Parman kone keittää ja Kyssä sekä Essu katoavat metsän puolella näkyvistä. Ensin takki raollaan tuurilla rastille ja sitten Parma tekee väärän reitinvalinnan kutoselle keräten samalla ylimääräiset käyrät. Essu ja Kyssä kiertävät mäen ja karkaavat lisää. Kutosella kärkikaksikon perässä leimaavat yhdessä Lynx, Parma ja IFK Göteborg, Veveä ei näy. Pitkä väli vikalle ratkaisee pelin lopullisesti. Oikeaoppisesti oikealta ratkaisevat Kyssä, Essu ja IFK Göteborg. Parma tuhrii rastilta lähdön ja Lynx kuittaa. Kärkikolmikko kannustaa myöhemmin kaivorastia jyrkänteeltä etsiviä Lynxiä ja Parmaa, että melkosia yömiehiä siellä pyörii. Tuloksista ihan vaan kuriositeettinä seurataan vaikka Parmaa, joka tässä vedossa otti pataan sen turhan pitkät about kaksi minuuttia.

Toiseen rykäisyyn kärkipariksi arvottiin IFK Göteborg ja Parma. Reitit erosivat heti ykkösvälillä. Parma luotti tiejuoksuunsa ja lähti vasemmalta, IFK Göteborg taitoniekkaili suoraan polkua. Vielä on ainakin tällä Parman hepulla tiejuoksussa hiomista sillä IFK Göteborg otti leiman ainakin viiden sekunnin karkumatkalla. Kakkoselle vasenkätinen Parma valitsi uudestaan tie/polkukierron ja häviää toiset viisi sekuntia lisää suoraan tarkasti naulaavalle Ruotsinmaan raitapaidalle. Kolmoselle Parmasta tuntuu tiellä, että nyt nasahti kulkemaan ja ero Göteborgiin säilyy. Tunne katoaa pian, kun ensin sillalla toiselta puolelta heittämällä ohi lappaa kulkupäällikkö Kyssä ja toiselta Lynx. Kärkikolmikko metsään painuttaessa on siis IFK Göteborg, Kyssä ja Lynx. Parma taapertaa neljäntenä ihan rastille asti. Nelosvälin alamäessä porukka kasaantuu kunnes reitit eroavat. Lynx ja Parma menevät suorempaan ja Kyssä sekä IFK Göteborg hieman enemmän oikealta. Rastilla kolmen kärki, Kyssä, vähän rastinotossa sossinut Lynx ja puutunut Parma. Viimeisellä välillä mikään ei muutu paitsi Parmaa hapottaa yhä enemmän. Tän vedon tulosseuranta Parman osalta kertoo noin 45 sekunnin tappiota nopeimmalle. Essua odotetaan ihan pikku hetki ja Veveä taas pidempään.

Jos Punkkinen olisi tätä yösuunnistusta kommentoimassa niin sanoisi varmasti, että tässä kolmannen vedon paikkeilla alkavat kestävyysominaisuudet merkitsemään enemmän eivätkä enää pelkät sprintterit heiluta tahtipuikkoa. Eipä tosta spekulaatiosta sen enempää. Kärkipariksi seuloutui tällä kertaa IFK Göteborg ja Parma. Ilmeisesti miehet eivät oikein viihdy samoissa letkoissa sillä taas heti ykkösvälin alkupuolella reitit erosivat. Alkuvälin reitinvalinnat olivat kuitenkin täsmälleen tasavahvat ja sillalla kärkipari kohtasi jälleen. Sovittiin taktiikasta ihan suomeksi, että nyt on varaa pikkasen löysätä kun alku kiskottiin niin kovaa. Rastille ylämäkihangen Parma porskuttaa vähän vikkelämmin ja ottaa ensimmäistä kertaa tässä treenissä leiman piikkipaikalla. Parman lento kärjessä jatkuu seuraavan alamäkivälin, IFK Göteborg tiukassa tuntumassa ja taisivat muutkin lähestyä, villi veikkaus vain. Vikalle Parma ottaa pysähdyksen ja IFK Göteborg sekä takaa kovaa tullut Essu melkein kuittaavat missaten kuitenkin kreppinauhan viime tipassa. Parmalle patakkiin tässä vedossa siis se parikymmentä sekuntia nopeimmalle tai ties vaikka enemmänkin sillä Kyssä ja Lynx olivat maalissa myös tosi pian. Vevellä ei oikein tänään tainnut kulkea sillä taas veturipaitaa venattiin. On se kumma, kun painokin on tuolla sankarilla pudonnut lähes kymmenen kiloa syksystä.

Ennen vikaa vetoa pyyhkeen kehään heittää Lynx, on kuulemma jotain muuta menoa ja miksei perjantaina tohon aikaan olisi. Jäljelle jääneet viisi urhoollista kyyristyivät telineisiin ennen yhteislähtöä viimeiseen tuliseen koitokseen. Lähtömerkin jälkeen kärkeen ampaisevat armotonta vauhtia Kyssä ja IFK Göteborg, Parma kitkuttaa Essun peesissä jääden kuitenkin koko ajan lisää. Pikku hiljaa IFK Göteborgin meno hiipuu mutta Kyssä ja Essu ovat lyönnissä. Parma tyytyy peesaamaan kartta rullalla. Kolmoselta lähdössä Parma ohittaa IFK Göteborgin, joka keskeyttää sitten neloselle. Vitoselle mennessä kovavauhtinen kärkikaksikko on Parmaa vajaa sata metriä edellä mutta selät katoavat näköpiiristä metsään mennessä. Parma sorvaa rinteessä takki auki peukut pystyssä, että osuisi treenin vaikeimmalle rastille tuurilla. Kartta roikkuu viittana perässä. Minsan koukkuhan siitä seurasi Parmalle. Essu pummaa rastia enemmän ja tuleva kevään komeetta Kyssä karkaa tylyn enteellisesti vaikka lunta on vielä maassa. Loppuradan Parma nielee pettymystään yrittäen pelastaa mitä pelastettavissa on ja Essun lyödessä lekkeriksi pokkaa kuitenkin vikasta vedosta toisen sijan puolitoista minuuttia Kyssää perässä.

Summa summarum, Parma boyn kunto on nyt testattu, noin 5 min takkiin 50 minuutin yösuunnistuksessa verrattuna tulevan kevään 2009 kansalliseen kärkeen, esim. Raseborg 5.4. Tuu sinne niin, selviää kuka kätkeytyi lempinimen Kyssä taakse. Ja jos tässä vielä mainostan, niin OK Raseborg järjestää tänä vuonna myös SM-yön, kuten kaikki tätä lukevat tietysti tiesivätkin. Sekin voi olla dyynikisa.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Hymy ei sittenkään ole hyytynyt

Himmeä halogeenin kajo näkyy jo kapean tunnelin päästä ja kuukauden lepuuttelun jälkeen pääsin vihdoinkin yösuunnistamaan ja sekös yömiestä hymyilyttää. Ja mikäs sen parempaa kuin Voimaveikkojen virittämä Tiomila tyyppiharjoitus nostalgisessa kotimaastossani Mätäkivenmäellä. Noilla kulmilla on juostu niin ensimmäistä Jukolan Viestiä kuin Olympia maratooniakin ja nyt tosiaan myös alueen yötreeniä.

Pelasin varman päälle ja lähdin metsään puolihämärässä kymppiminsan ennen yhteislähtöä, etten vaan paljastaisi rauhassa hioamaani rapakuntoa. Taktiikka toimi ja pääsin nauttimaan urattomasta maastosta. Lunta oli vain hieman yli nilkkaan, joten haikeana muistelin kokemuksiani yli polven ulottuvasta jäisestä suovedestä. Hankijuoksu on oivaa treeniä, kelatkaapas kun lumet sulavat niin mites sitä sitten liikahtaakin. Tai sitten ei. Meitsin nykykunnolla ei kyllä kuuhun mennä mutta tuskin miun koneen työntövoima ja pakonopeus siihen koskaan riittävät.

Tarjolla oli niin pitkää ja lyhyttä väliä eli ihan normisuunnistusta. Ylläolevan kartan rastivälille 11-12 valitsin vihreän reitin eli hitaan askelkontaktin lumessakahlaajan valinnan. Sen verran armahdin akilleksiani, että puskin alkuvälin vihreässä vähemmän lumen toivossa. Punaisella on piirretty nopsakinttuisten pikitietamppaajien valinta vasemmalta. Uskoisin, että pikitie ei voi olla minsaakaan nopeampi. Kiire tulee testata sillä lumet sulavat ihan liian nopeasti.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Anto 6 viikon flunssan...


...mutta nyt on meitsillä uudet Fischerit - 12 vuoden harkinnan jälkeen löyty ihan tosta läheltä Enosta enolle ihkut sukset. Ehkä niitä pääsee jo ensi talven mahdollisilla lumilla tyyppaamään ...ja osallistumaan KR:n kolmekyöstiselle? Parman miehellä ei ainakaan pidot lopu Joensuus. Vedän muuten tässä kuvatuksessa joko karaokea kuppilassa tai suihketta latutuvalla, tukka edessä , elämä takana? Pakko pistää pari klisettä tähän kohtaan.


Amoxin teki temput ja petti yömiehen luottamuksen. Ihanuutta riitti viikon verran ja sitten ... parannuksen sijasta tuli habitukseen punoittava värisävy ja paikat rupes turpoomaan.
Nyt alkaa lääkepussukassa löytyä ...lahjattomat treenaa - meitsi testaa kaikenlaista antibioottia ja muuta tököttiä. Lisäksi tulee otettua höyryhuuruja silloin tällöin.
Nyt jos olisin normikunnossa, olisin nurmosen kaa bebobissa. Sitä ennen olisin tietysti vetänyt käyräkartalla yötreenin puolen metrin hangessa. Mutta en nykykunnos pääsis ku piipparin portaat alas ...joten taidan vetäytyä syrjään kuin norsu kuolemaan sinne samaan suistoon, minne pipo näyttää. Alkaa olla aika vatussia tää touhu...jutut vähissä, ku pitää alkaa muilta lainaamaan. Menee kyllä nyt väistämättä ihan voivotteluksi...voivoivoivoivoivoivoivoivoivoivoivoivoivoivoi...?
Voivoivoivoivoiv...kesken voivottelun pikku kisa blogin lukijoille : mikä varustekuvassa ei kuulu joukkoon ? nopein oikein vastannut saa hienon palkinnon, jos saa:-) ...voivoivoivoivoivoivoivoivovoivoivoivoivoivoivoevoevoevoevoe....(paikallinen murre tarttui?) ....voevoevoevoevoevoe. Nyt riitti. Meitsi ei oo oikeesti kummonen voivottelija.
...köhköhköhköh ja röhinät siihen selkään.