
Ylläolevan kartan viimeisen täsmätreenin teemana oli pysyä kartalla ja suunnassa. Kivuttomassa kävelyvauhdissa homma toimi ja sain pitkästä aikaa onnistumisen elämyksiä öisessä metsässä. Nyt voinkin sitten lähteä hyvillä mielin takki auki henkseleitä pauketellen itse kisaan, jossa levykompassini tulee roikkumaan ranteesta villin vapaana ja kartta seuraa perässäni viittana. Kaikki huomio on säntäilevässä etenemisessä ja suunnistus on täysin toivon varassa, että kyllä ne rastit sieltä tulevat vastaan. Ja jos taas isoin pummi sattuu kasirastille ja lamppu sammuu niin laitan kyllä heti loton vetämään. Voiton antavat numerot onkin jo tiedossa.
“It's always darkest before the dawn”
VastaaPoistaTsemppiä illan yökisaan! :) T:Make
P.S. mikäli haluut lukea hyvän kirjan Hannes Kolehmaisesta niin lue Ossi Viidan "Hymyilevä Hannes"