maanantai 8. elokuuta 2011

Nuiva päivä

Sunnuntai 7.8.2011 kello 8:30. Pieni mutta sitäkin pippurisempi joukko forever Keumiehiä kokoontuu polkupyörineen Kilonpuiston koulun skeittikumpareikon urheilupyhättöön. Tunnelma on odottavan hilpeä vaikka osa haukotteleekin vielä tottumattomuuttaan aikaiseen herätykseen. Käydään läpi joitakin kuulumisia ja kiristetään kengännauhat. Kaikki on valmista ensimmäisen perinteisen Jämä mummopyörätourinkmetsäpuistosuunnistusrallyen ensimmäiseen etappiin.

Kello 8:39:16. Yhteislähdön telineisiin kyyristyvät suunnistajat SS, MH ja MA, tässä salanimikirjaimin esitettynä anonyymiteetin vaalimiseksi. Etappi on mielenkiintoinen sekoitus erilaisia sprinttisuunnistuksen elementtejä niin metsäsprintin kuin katusprintinkin näkökulmasta. Alku mennään suoraviivaisesti metsässä, sitten tarjolla on reitinvalintaa ja talojen kiertämistä ja lopussa vielä muutama metsärasti kesän jäljiltä rehevässä kasvustossa. Heti ensimmäisellä rastilla koetaan suurta draamaa kun MA ei kuule SS:n ja MH:n sportidenttien piippausta ja tuloksena on ajautuminen liikaa vasemmalle. Kärkikaksikko pääsee tässä karkuun ja herrasmies sopimuksen mukaan juostaan vain niin sanottua peekoovauhtia. Nelosrastilta kärjessä samaa matkaa taivaltaneiden SS:n ja MH:n reitit eroavat. SS valitsee vasemman kierron ja MH kotikenttäedun turvin oikean kierron. Niinkuin arvata saattaa oikea on nopeampi ja loppumatka onkin sitten enää pelkkää kosmetiikkaa sillä virheitä ei tule kenellekkään eikä vauhtiakaan saanut missään vaiheessa kiristää. Kilpailujohtaja JM salakirjaimin hykertelee onnistunutta etappia todeten internettiä kännykällään selaillen että keumiehille olisi tolla vauhdilla saattanut tulla jopa kaksi mitalia D16-sarjan AM-sprintistä. Hovivalokuvaaja TK salakirjaimin räpsii kuvia ja manaa harmittavaa kipeää akillestaan. Pistetilanne on siis muotoutunut tilanteeseen MH 10p, SS 9p ja MA 8p. Hengitysten tasaannuttua jämäkolonna kääntää eturenkaansa kohti länttä ja yläketju pikkuhiljaa kiristyen saavutaan Kauniaisiin.

Kello 9:45:16. Kakkosetapilla on jouduttu tinkimään kilpailukeskuksesta maaston ehdoilla. Lähtö ja maali sijaitsevat karusti pururadan mutkassa mutta kallioinen maasto on ehdottomasti pikkukaupungin paras. Kilpailujohtaja JM edelleen salakirjaimin arpoo lähtövälin -ja järjestyksen ja muistuttaa että etapin pisteet muotoutuvat maalintulojärjestyksestä. Onnen merkitystä menestyksessä korostetaan aivan liian harvoin ja pikanttina lisänä tähän paikalle ilmestynyt rastienviejä PJ salakirjaimin toteaa että ykkösrastin vessapaperi saattaa olla väärässä paikassa. Mutta sehän on kaikille sama. Ekana metsään säntää MA ja SS:n ja MH:n jäädessä kaivamaan kahden minuutin välin lähtökuoppiaan. Kaksi minuuttia tuntuu ikuisuudelta ja lopulta SS syöksyy metsään aivan eri reittiä kuin mitä MA hetki sitten. Viimeisenä lähtijänä MH manaa nappulakenkävalintaansa vielä aamukasteen kostuttamilla kallioilla, selitys on aina hyvä olla valmiina jo ennen lähtöä. Kaksi minuuttia kuluu ja lähtölava on tyhjä. Etapin ratkaisu kulminoituu osaltaan ykkösrastille, jossa SS:llä ja MH:lla käy säkä ja väärässä paikassa luurannut vessapaperi osuu silmiin ennen oikeaa pistettä. MA on ainoa joka suunnistaa huolellisesti oikeaan pisteeseen mutta eihän se rasti sieltä löydy. Kakkosrastin kivipaadelta radiomies JM salakirjaimin raportoi kärjessä kulkevan SS:n johtavan MH:ta minuutilla ja MA:n yhä etsivän ykkösen vessapaperia oikeasta paikasta. Lopulta nelosrastilla SS rysäyttää vauhdilla vasemmalta ohi ja pitkäksi tarjoten MH:lle paikan kuitata täydet kymmenen pistettä. MH edelleen salakirjaimin ei takapihafiiliksellään erehdy vaan naulaa nelosen niinkuin olisi ennenkin tossa rinteen osassa tuosta suunnasta käynyt. Ykkösrastiprotestien jälkeen pistetilanne on seuraava, MH 20p, SS 18p ja MA 16p. Palautusjuominkien jälkeen peloton pyöräjoukko nytkähtää jälleen liikkeelle suuntanaan lounas ja horisontissa siintävä Latokasken TV-masto.

Kello 10:55:06. Harmaakallion kolmosetappi tulisi olemaan yksi päivän ratkaisupätkistä sillä ratamestari JM myöskin salakirjaimin oli virittänyt tähän laakeiden avokallioiden areenalle jopa 2.6 km pitkän radan ja etapilta jaettaisiin tuplapisteet maalitulojärjestyksessä. MA pelaa kovin panoksin tai ainakin hyvällä kädellä sillä sankari päättää jättää etapin väliin ja keskittyä videokuvaukseen viereiseltä TV-mastolta eetteriin työntyvää livelähetystä varten. Taktiikka on kohtuullinen sillä kokonaispisteisiin lasketaan vain kuuden parhaan etapin pisteet ennen viimeistä kahdeksatta etappia. Tällä kertaa lähtöjärjestys määräytyi kunnon perusteella, heikkokuntoisin ensin ja lähtöväli yksi minuutti. Pitkällisen puimisen jälkeen eri kuntotekijöitä ja näkökulmia esittäen tullaan siihen tulokseen että SS starttaa ensimmäisenä ja MH toisena. Alkumatkalla videokuvausrastille neljä ei tapahdu mitään muuta mielenkiintoista kuin että SS leipoo hieman kakkosta ja MH kolmosta. Miesten välinen ero nelosella on yhä minuutin luokkaa. Loppumatkalla MH saavuttaa kärjessä viilettävää SS:ää hieman kutoselle kiertävällä reitinvalinnalla mutta näköyhteyttä ei ole. Viimeinen rasti on tulinen tiheikkökivi ja tuplapisteiden kiilto silmissä sitä ei voinut kumpikaan olla pummaamatta. Rasti löytyy lopulta yhteistuumin ja ratkaisu jää loppukiriin. SS korjaa potin ja MH:n on tyydyttyvä jäännöspisteisiin. Sen verranhan tässä jäi spekuloitavaa että kumman sitä olisikaan pitänyt lähteä ensin. Tuplapistekuittausten jälkeen tilanne kärjessä tasoittuu, MH ja SS 38p, MA 16p. Ei ole kuitenkaan aikaa jäädä tuleen makaamaan vaan matka jatkuu kohti itään ja Olaria.

Kello 11:55:14. Neljännen etapin areena on idyllinen Puolarmaarin amfiteatteri ja suunnistajien haasteena sprinttisekoitus puisto-metsä-puisto. Kovassa vauhdissa on syytä olla tarkkana ja pitää nopeasti mukautua uuden maastotyypin haasteisiin. Merkittävää etapissa oli se että salakirjain yhdistelmä PJ saapui paikalle ja aloitti tourinsa. Tällä kertaa oli käytössä reilu peli ja henkilökohtainen aika ratkaisi pisteet. Lähtöjärjestys muotoutui pistejärjestyksessä puolen minuutin välein. Tasatilanteessa ensimmäisenä radalle laitettiin kahden etappivoiton MH, SS:n yhtä voittoa vastaan. Puistosprinttiä vierastava MH pummaili kärjessä ja SS saavutti vääjäämättömästi. Jo vitosella SS leimasi ensin ja MH heti perässä. Loppuradalla MH yritti vielä pelastaa mitä pelastettavissa oli mutta se ei riittänyt SS:n kuitatessa kärkipisteet. Sprinttitaituri PJ ilmoittautui mukaan taistoon kokonaiskilpailun voitosta nappaamalla kolmossijan, edellisen etapin passannut MA jätettiin tylysti neljänneksi. Pistetilanteessa SS siirtyi kärkeen ennen Olarin huoltotaukoa, SS 48p, MH 47p, MA 23p ja PJ 8p.

Kello 13:23:56. Tankkauksen ja pyörän kumien pumppauksen jälkeen vuorossa oli viides etappi viihtyisästä Friisinkallion luonnonhelmaan viritetystä olohuoneesta, jonka sohvat näyttivät todella käytössä kuluneilta. Ennen etappia kalliolle kiivettäessä SS uhoi vielä viimeisiä lounasnuudeleiden jämiä nieleskellessään että tää ei tunnu missään. Reidet ovat kevyemmät kuin koskaan ja happi kulkee. Oli miten oli mutta edessä oli kuntosuunnistus omaan tahtiin. MA oli häipynyt takavasemmalle kiintöistökauppoihin, periaatteenaan mielummin miljoonabisnes kuin jämä tour voitto mutta kolme urhoollista oli yhä mukana. Normaaleista kuntorasteista poiketen metsässä oli suunnistajien otteita viimeisellä rinteellä tarkoin tallentava kakkosvideokuvaaja JM, joten siinä sitä oli painetta kerrakseen löytää rastit suoraan kameran surratessa ympärillä. Pisteet jaettaisiin jälleen suoraan aikojen perusteella ilman mitään sen suurempaa kikkailua. Kuntoomikingi MH oli etappilla omimmalla alueellaan eikä lopun virheet vieneet mieheltä kymmentä pistettä. Yhtä takuuvarmasti SS naputti toiseksi ja PJ nappasi jälleen kolmossijan lähestyen vääjäämättä MA:ta kokonaispisteissä. Tilanne tässä vaiheessa näytti siis tältä, SS ja MH 57p, MA 23p ja PJ 16p. Eipä sitten muuta kuin huolletut pyörät alle ja kohti etelässä avautuvaa merenrantaa. Btw, SS unohti kompassinsa nelosetapin amfiteatterille ja haettiin se tässä vaiheessa.

Kello 14:36:28. Haukilahden vesitornin mäki oli seuraava Jämätourin tiukkaakin tiukemmat laatuvaatimuskriteerit läpäisevä maastokaistale ja oivallinen paikka juuri kuudennelle etapille. Jo ennen etappia SS ja JM etsivät sisäistä evanssiaan tornin ylämäessä, JM näytti SS:lle miten mäki polkaistaan ylös satulassa istuen eikä putkelta ajaen. PJ ja MH tyytyivät peesailemaan, toisen kärsiessä vaihtajaviasta ja toisen tyhjenevästä takakumista. Itse etappi oli avokalliosprinttiä kymmenen sekunnin lähtövälillä pistetilanteessa viimeisenä ollut ensin, etapin pisteet määräytyvät maalitulojärjestyksestä. Jotta todelliset voimasuhteet saataisiin selville, maalileimauksessa piti vetää kymmenen leukaa kilpailupaikalle järjestetyllä rekkitangolla. PJ säntäsi siis ekana matkaan ja SS sekä MH kymmenen sekuntia perään. Rastit luurasivat pienissä pisteissä ja piilossa, joten porukka kasaantui kenen milloinkin heiluttaessa tahtipuikkoa ohikiitävän hetken. Lisäjännitystä ja kinkkisyyttä toi se että keskusrasti oli väärässä paikassa. Tää oli taas niitä etappeja missä olisi pitänyt vaan pelata seiftiä ja passailla pelkästään leuanvetoon. Ja siihen ratkaisu sitten jäikin. SS näytti nuorta voimaa, MH kitkutteli kakkoseksi ja PJ:lle jäi tällä kertaa voimailussa takatolpalle. PJ:n ansioksi laskettakoon ettei matalalla ollut tanko suosinut pitkää miestä. Pistetilanteessa SS siirtyi uudestaan johtoon, SS 67p, MH 66p, PJ 24p ja MA 23p. Proteeiinijuomat huiviin ja sitten merenrantaa länteen seuraillen kohti seuraavaa etappia suolaista ilmaa hengittäen. Ei tarvitsisi tässä edes todeta että SS mainitsi jälleen jo tutuksi tulleen fraasinsa, "ei tunnu missään".

Kello 15:24:42. Seitsemäs etappi, Matinlahti Jämäkukkula. Selvä peli, yhteislähtö ja aika ratkaisee pisteet. PJ taktikoi jättämällä etapin väliin ja säästää voimia finaaliin. Kärkikaksikko SS ja MH päättävät taistella viimeisistä pisteistä ennen finaalia. Etappi ratkeaa ykkösvälin reitinvalintaan, suoraan polkeva MH saa edun vasemmalta polkukierron tekevään SS:ään ja karkaa vääjäämättömään voittoon eteläosan heinikkoisuudellaan puhuttaneella etappilla. Jostain syystä noinkin pieni mäki tuntui kumman raskaalta noin monta kertaa kiivetä tässä vaiheessa tätä päivää. Kummallista. Pistetilanteeseen lasketaan ennen finaalia kuudet parhaat pisteet ja PJ:n ilmoitettua tuuranneensa MA:ta tilanne on seuraava, SS ja MH 67p, PJ/MA 48p. Tunnelma ennen finaalia tiivistyy, Siwan kautta lauttasatamaan ja laivaa odottamaan.

Kello 17:10:18. Grande final, Iso Vasikkasaari Espoo Finland. Onkohan Vasikkasaaren näkötornilla ennen nähty tämän tason suunnistussettiä kuin mitä nyt oli tarjolla. Järjestelytoimikunnan johtaja JM salakirjaimin julkaisi lähtöluettelon, SS ja MH starttaisivat yhtä aikaa ensimmäisinä ja MA:ta tuuraava PJ sitten 19 sekuntia perään. Pisteen arvo oli siis huomattava yksi sekunti. Koko päivä oli pyöräilty ja suunnistettu ja kaikki oli vielä auki, aivan auki. Ensimmäinen maalissa tornin juurella tulisi olemaan voittaja. Lähtölaukaus kajahti ja SS sekä MH löivät kaiken peliin. PJ oli karistettava heti alkumatkasta, jotta hommasta tulisi kahden kauppa. SS ja MH onnistuivat yhteistyöllä karistamaan PJ:n ja perhosille saavuttiin sulassa sovussa. Ehkä ensimmäistä kertaa päivän aikana herrasmiessopimus peekoovauhdista petti ja perhoset juostiin tosissaan. Viidelletoista lähtiessä MH oli onnistunut samaan noin 15 sekunnin johdon SS:ään. Ero kasvoi kohti näkötornia mutta kaventui toiseksi viimeisellä huomattavasti MH:n pummatessa viimeisessä rinteessä. Lopulliseksi MH:n kohtaloksi koitui viimeisen rastin hyvinkin laakea notko, jonka SS poimi kylmän viileästi jättäen MH:n pyörimään tasanteelle. Rasti oli siellä missä se oli, se on aina kaikille sama, sanotaan. Ja kartta on apuväline, ei korkein totuus. Anyway, SS tuli, näki ja voiton merkiksi nosti kätensä pystyyn tornin juurella karjahtaen. MH:n kohtaloksi jäi karvas kakkostila. PJ tuurasi MA:ta loppuun asti ja varmisti pronssin kaksikolle. Mutta vain voittaja muistetaan.

Kello 18->. Uimaan vitosrastilta ja rillaamaan nelosrastille. Ja saa naattia ja makkaraa. Voittaja SS:n kommentti päivästä, kiva päivä mutta ei tunnu missään.

Kello 20:00. Viimeinen laiva takaisin mantereelle. Voittaja haastatteli hävinnyttä ja järjestelykoneistoa.

Kello 21:30. Janoinen Kameli Olari. Terassi. SS:llä ei vieläkään tunnu missään.

Kello 22:30. Pyörällä kotiin. Jossain vaiheessa alkoi satamaan mutta mitä mie kattelin niin taisi olla juuri silloin kun kurvasin kotipihaan. Vaikka olisikin satanut jo matkalla niin SS:llä ei olisi tuntunut missään.

Kello 23:30. Päivä pulkassa. Harmi kun ei oikein kerinny tehdä mitään muuta tänään.